(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Toni, Anton


Luonnetta kasvattaa se, kun välillä joutuu purkamaan muutaman kerroksen ja etsimään virhettä tai korjaamaan sääpuolia silmukoita, joten varmaankin minusta tämän kutomisen myötä tulee hyvin seestynyt... Eikun ihan oikeasti olen sitä mieltä, että kutominen on meditaatiota parhaimmillaan.

Tänään oli kävelylenkkipäivä. Tällä kertaa lähdin yksin tai siis radio korvissa kävelemään. Menomatka sujui tosi hyvin, mutta sitten Pohjolanmäentie oli aurattu vähän taiteellisesti, joten aikamoista tahrustamista käveleminen oli ja 8,4 kilometrin lenkkiin sainkin kulumaan 90 minuuttia aikaa. Hyvän mielen, pienen hien ja suuren nälän sain kaupanpäälle. Nälkä tainnutetaan kohta itsekokatulla hernekeitolla, nam.

Ai niin - tänään onnittelen Kettler Racer GT-kuntopyörääni, joka saavuttaa kahden vuoden iän ja jolla olen polkenut nyt 2839,6 km.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti