Arkipäivän proosa ja komedia ovat ehdottomasti elämän näyttämön parasta antia. Varsinkaan komedian puolella ei tule mietittyä vuorosanoja valmiiksi, vaan replikointi saattaa olla hyvinkin spontaania. Onhan tietysti jokaisella omalla aivokovalevyllään tallennettuna joitakin vakiovitsejä, mutta se on taas sitten toinen juttu...Tuntuu siltä, että koko ajan odotetaan jotakin tapahtuvaksi - jotakin suurta, hienoa, yllättävää, jotakin juhlallista. Arki koetaan sitten vain pakolliseksi räpistelyksi siinä odottaessa. Olen yrittänyt kääntää omia ajatuksiani päinvastaiseen suuntaan ja arkiTM on se, jossa itse asiassa koko ajan tapahtuu jotakin. Se on kauppareissun tekemistä, ruuanlaittoa ja jonkin uuden reseptin kokeilemista, saunomista, teetä ja kahvia, joskus lasillinen viiniä. Arjessa on niin suuri voima, että sarasvuot ja hellstenit olisivat jo tuotteistaneet sen omaan käyttöönsä, jos huomaisivat elävänsä sitä kaiken aikaa. Onneksi meidän arkeamme ei ole vielä kaupallistettu, eihän?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti