(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

maanantai 5. huhtikuuta 2010

Hopeanappi

Tällaiset korvakorut ostin itselleni viime keväänä, kun sain seurakunnalta lahjakortin kiitoksena siitä neljän vuoden pestistä, johon tavallaan yllättäin jouduin, ajauduin ja sopeuduin. Nimi on Neitsyt Maria (sopiva kirkollisen työn lahja!) ja Kalevala Koru kertoo näistä: Tämän saamelaisen riipuksen esikuva on peräisin Inarista. Sitä koristaa pallosta riippuva symboli: kruunulla ja sydämellä varustettu M-kirjain, Neitsyt Marian monogrammi. Tälläinen riipusnappi ommeltiin vielä keskiajalla vauvan komsioon suojelemaan lasta, jotteivät maahiset voineet vaihtaa häntä omaan lapseensa. Hopeanappia pidettiin hyvänä suojana, koska maahisilla ei uskottu olevan leimattua hopeaa. Eli siis olen maahisilta suojassa aina, kun käytän noita korvakoruja...

Tänään äitini täyttää 80 vuotta. (Joku sanoo varmaankin, että täyttäisi. Minä sanon kuitenkin, että täyttää. ) Onnenvilkutus sinne tuonilmoisiin...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti