Viimeinen päivä

Käpyjä on riittämiin, Niksulan puolella ison kuusen latvassa monen metrin korkeudessa ainakin. Riittää selän alle ja ravinnoksi niille, jotka niiden päälle ymmärtävät.

Tänään on elokuun viimeinen päivä. Jos kesä loppui tähän, jää se mieleen ihanan lämpöisenä ja aurinkoisen huolettomana kesänä. Näillä kymmenillä kesät alkavat muistuttaa niitä lapsuuden kesiä, jolloin elettiin täysillä aamusta iltaan letit viuhuen.

Ostin eilen kirpparipöydältä elokuun Trendin ja luin tänä aamuna mielenkiintoisen jutun kevyttuotteista. Itse asiassa kevyttuotteissa voi olla raskaamman jälkeen E-kirjaimella merkittyjä aineita ja sanahirviöitä, jotka kätkevät taaksensa makeutusaineita eri nimillä. Juttu laittoi ajattelemaan omaa ostoskäyttäytymystä ja tietää sitä, että kaupassa tulee vielä tarkemmin tiirattua tuoteselosteita...

Uusi viikko

Unisieppari näkyi toimivan täällä talviasunnollakin hyvin, sillä takana on rauhalliset ja pitkät yöunet. Taika siis tehoaa edelleen.

Eilen kävin kävelylenkillä - kävin kääntymässä "Kirsin risteyksessä" ja matkaa kertyi kaikkiaan viitisen kilometriä. Kuuntelin samalla radiosta Horisontti -ohjelmaa ja aiheena oli mm. sukupuolineutraali avioliitto, messiaaniset juutalaiset ja tsasounan rakentaminen. Mielenkiintoisia aiheita jokainen. Tsasouna-aiheesta jäi erityisesti mieleen se, kun siinä käytettiin ilmaisua ´tuonilmoisiin´, jonka olen omaksunut isä-Erkiltä omaan sanavarastooni. -
Lenkin jälkeen odotti sauna, hyvä seura ja kannullinen vihreää teetä.

Mustavalkomaanantai #38

"TURHA"

Näkemiin...

Olen aina ollut kahvi-ihminen. Aamuisin en käynnisty ilman isoa mukillista mustaa eliksiiriä ja päivisinkin se kuuluu asiaan. Iltakahvista olen sen sijaan luopunut, koska nautittavampaa on yhteinen (vihreä) iltatee kaksistaan. Poikkeusiltoja on, mutta aika harvoin.

Nukuttiin sitten viimeinen yö kesäpaikassa ja ensi yöstä lähtien siirrytään talviasunnolle. En sano kesälle kuitenkaan hyvästi, sillä se on olemassa koko ajan muistoissa ja iholla. Sanon näkemiin, sillä osa tästä kesästä on odottamassa ensi kesänä...

Elokuun viimeinen lauantai

Yhden täyskutomattoman päivän jälkeen kokeilin eilen illalla kutoa puoli tuntia eli Muslimielämää -sarjan ensimmäisen jakson ajan. (Käsi tuntui ihan hyvältä ja tuntuu edelleen. Rajoitan kuitenkin tätä hulluuttani hieman...) Sarja vaikutti mielenkiintoiselta ja siihen valittu ryhmä oli hyvin värikkäästi valittu. Ryhmän nuorempi mies vaikutti tutulta ja sitten keksinkin, että kyseessähän on unelmakämppäantti!



Hemmottelin itseäni, miestäni ja lastani paistamalla ison kasan lättyjä/lettuja/plättyjä. Mansikkahillon kanssa maistuivat eedeniltä. Taikinaan laitoin oikeaa lehmänmaitoa, kananmunia, suolaa, ripauksen sokeria, vaniljasokeria, hieman voisulaa, vehnäjauhoja, speltjauhoja ja kaurahiutaleita. Paistoin pienellä vanhalla Högforsin valurautapannulla ja voilla.

1234-haaste # 32

Viikon haasteaihe:

"100A"

Oireita

Eilen innostuin vähän sisustelemaan, mutta se nyt oli lähinnä vain muutamien tavaroiden uudelleensijoitusta. Omassa huoneessani vaihdoin nojatuolin pikkupöydän toiselle puolelle ja keksin punaiselle Ikea-pöydälle uuden paikan ja nostin jämälankalasipurkit runokirjahyllykön päälle. Tein miehelle tilauksen jalkarahista lukemistuokioita varten ja lupasin, että ei ole kiirettä - bongasin nimittäin makuuhuoneesta sopivan rahin nyt välikausiratkaisuksi (ja vaihdoin eteisestä yhden jakkaran sinne makuuhuoneeseen). - Mutta luulen, että sisustuskuume ON tulossa. Oireita nimittäin on ilmennyt... Jonakin syksynä se tulee kuin kausi-influenssa, jonakin peräti espanjantaudin tapaan, joskus taas menee kuin pikkunuhana ohitse.

Illalla oli Kurjien kuppiloiden vuoro ja Gordon oli taas elementissään. Hänen käsiliikkeensä ovat aivan omaa luokkaansa ja sorrumme kyllä aina matkimiseen. Sorry, Gordon - sinä vain olet niin ihQ!

Valokuvatorstain 173. haaste

Haasteena on ilmastoteko ja tämä on meidän tekomme - kaksi vuotta sitten lopetimme lihan syönnin...

Mitä täynnä torstai?

Eilen kokkailin miltei samanlaista herkkuruokaa kuin muutama päivä sitten. Kukkakaalin lisäksi paistokseen pääsi myös serkkunsa parsakaali ja juustokastikkeen juusto oli sinihomejuustoa - halloumit ja salaatti olivat samalla kaavalla. Maistui perheen vanhimmalle, minulle ja perheen nuorimmalle.

Olen parina päivänä kutonut niin paljon, että taidan pitää vähän taukoa. Oikean käden ranne hieman oireilee. Siirsin läppärin hiirenkin (kyllä, käytän mieluummin hiirtä) vasemmalle puolelle. Kaikki varotoimenpiteet on siis tehty.
Mies on alkanut puhua muuttamisesta. Varovasti, kun tietää minun niin kiintyneen paikkaamme. Pakkohan sitä on kuitenkin jossakin vaiheessa muuttaa sisälle nukkumaan...

Kotona taas

Tampereen reissu on tehty - eli yhden yön yli maltettiin olla pois kotoa... Oli kiva saada läppäriin päivityksiä, käydä kirppareilla ja seurustella jälkikasvun kanssa.
Melkein koko päivän on satanut enemmän tai vähemmän lujaa. Multian suunnalla ukkosti iltapäivällä isosti.
Sain baktuksen valmiiksi. Värit sopivat hyvin tulossaolevansyksyn henkeen. Sain myös pääteltyä yhdet sinapinkelta-ruskeat sukat, jotka kuopus halusi itselleen. Pääteltäviä huiveja, sukkia ja pipoja on kohtuullisen kokoinen kori odottamassa työhuoneen nurkassa...

Neljä kuukautta jouluun

Päivämäärillä ja numeroilla on tietty tehonsa. Mielestäni joka kuukauden 24. päivä tuo mieleen jouluaaton ja usein laskenkin välimatkan siihen. Nyt on siis neljän kuukauden matka edessäpäin ja kahdeksan kuukautta takanapäin.

Eilen illalla päättyi Kotikatsomon iki-ihana Seitsemän ja se osoitti taas kerran sen, että isoraha tuo mukanaan hitusen onnea, mutta vastaavasti kahmalokaupalla ongelmia. Sarjan yksitoista jaksoa olivat täydellisiä, mutta tämä kahdestoista nyt oli se, jossa kaikki langat piti saada kudottua yhteen keinolla millä hyvänsä. En muutenkaan ole ollut 10 kuukautta myöhemmin -tehokeinon ystävä koskaan, joten en nytkään. Muttamutta: yksitoista tusinasta on loistosuoritus!

Unohdin varmaan aktuellina aikana antaa isojen saippuakuplien reseptin... Sekoitetaan 6 osaa vettä, 3 osaa tiskiainetta ja 1 osa siirappia astiaan. Väännetään rautalangasta isot saippuakuplien tekovälineet (kuin isot suurennuslasit ilman lasia) ja ei muuta kuin puhaltelemaan! - Yhtenä kauniina päivänä tein puoli annosta ja kyllä meillä oli h-a-u-s-k-a-a!

Hyvä ruoka, hyvempi mieli

(Kirsikkatomaatit ymmärsivät lopulta, että nyt on elokuu ja alkoivat punastua. Maistuivat ja maistuvat tosi hyviltä...)

Tänään oli vuorossa taas humputtelupäivä, johon saatiin naamioitua ihanpakollistamenoa, kun vietiin muutama kassi ja laatikko kirpparille. Syy: Eilen siivosin liinavaatekaapin ja pari muuta kaappia ja tein siellä inventaariota.
Kirpparilta mies löysi itselleen viisi waltaria kympillä ja minä sitten ostin kangaspaloja, yhden lusikan, pari teepurkkia, tuohusjalan, keittiöpyyhkeen, raastinraudan uusiokäyttöön lyhdyksi, tapettirullan jämät pöytätableteiksi. Miten ennen olikaan yksitoikkoista ostosten tekeminen, kun ei ollut kirpputorimaailmaa...

Nyt illalla innostuin taas kerran kokkaamaan kunnolla. Paloittelin Helena-emännältä saamani kukkakaalin vuokaan, tein siihen juustokastikkeen ja maustoin kastikkeen tuoreella basilikalla ja currylla ja annoin paistoksen olla tunnin verran uunissa. Sitten pilkoin oman maan kesäkurpitsaa palasiksi, lisäsin purjosilppua ja nektariinipaloja - siitä tuli oiva salaatti. Vielä paistoin halloumiviipaleita pannulla ja paistamisen aikana ripottelin kuumalle pannulle öljyvoin sekaan ruiskorppujauhoja. Ja kaikki oli tosi hyvää!

Mustavalkomaanantai #37

Klassikko

Viileähkön lehmän henki

Takana sateinen yö. Pahimmoilleen sade alkoi juuri silloin ropista aitan kattoon, kun oli nukkumisen aika ja eihän minua se ropina unettanut ollenkaan. Valvoin ja kuuntelin. Kuuntelin ja valvoin. Mies nukkua tuhisi vieressä autuaan tyytyväisenä. No, nukahdin sitten sateen vaietessa ja heräsin aamulla siihen, kun linnuilla oli katolla tanssit - tai siltä se ainakin kuulosti katon toisella puolella.

Leppeänlauhkea aamu ja ilma kuin viileähkön lehmän henki. Isossa postilaatikossa oli ylimääräisen ihmisen lehti, joka vietiin oikeaan laatikkoon kilometrin päähän. - Aamupala oli runsas ja hidas ja aamun lehdessäkin oli yllättävän paljon lukemista. Kiirettä ei ole tänään minnekään tai onhan toki: klo 15 on mentävä Kirsikkapuistoon...

1234-haaste # 31

Viikon haasteaihe:

"kenkäpariesi määrä"

(tämänhetkisten)
.......................................................................................
Tein pieniä laskelmia ja tuollaisen sain...

Tulkoon vaan silmitön talvi

Koivupuita on kuivumassa talvea varten. Nämä ei ole koivusta, jonka rakentajat hylkäsivät vaan koivusta, jonka kaksi urheaksiluokiteltavaa miestä kävi kaatamassa ennen kuin puu olisi kaatunut vanhan rakennuksen päälle.

Vietän melkeinvapaapäivää. Aamulla nukuttiin pitkään (tarkoittaa meillä yhdeksää) ja kymmenen asteen aittalämmössä tuntui peittojen alta poistuminen aika ikävältä - mutta teimme sen kuitenkin.
Sanoilla ja kirjaimilla leikkiminen on edelleen hauskaa. Miehen hoksu oli, että itäblokin maissa siis kirjoitettiin blogeja jo kylmän sodan aikana. - Eilen törmäsin vanhassa kastettujen kirjassa vuoden 1863 kastemerkinnässä @-merkkiin tai siltä se ainakin näytti pappi Liliuksen nimen alla... (Tosin luin sitten Wikipediasta myöhemmin, että moista merkkiä olisi käytetty jo 1500-luvulla Italiassa mittayksikkönä.)

Asiakaspalvelua

(Istui pitkään eilen illalla Vanhassa Omenapuussa - en tiedä nimeä enkä muutakaan.)

Vihoviimeinen työpäivä vs. toimistosihteerinä on nyt ohitse ja multivilkkaan päivän asiakkaat järjestivätkin. Posket hehkuivat, kun klo 14 paikkeilla suljin ovet ja kännykän... Totesin tämän neljän viikon aikana, että asiakaspalvelu on kyllä minun juttuni, vaikka olenkin IRL muuten aika epäsosiaalinen ja tyly.

Huomenna menen soittamaan yhdet häät omaan Vanhaan kirkkoomme. Luvassa Elgaria ja Hakanpäätä. Vihkiharjoituksissa totesin, että aika hauska yhteensattuma on se, että tämä pari tulee Hankasalmelta vihityttämään itsensä Petäjävedelle ja itse olen juuri Hankasalmen kirkossa mennyt vihille barista-saunanlämmittäjä-monitoimimieheni kanssa. (Tosin jätin nuo baristat sun muut mainitsematta...)

Vaaleanpunainen

Vaaleanpunainen ei ole oikein koskaan ollut minun värini - paitsi silloin yhtenä kummallisena vuonna, kun halusin ehdottomasti saada vaaleanpunaisen puseron ja kaikki vaaleanpunaiset puserot näyttivät päälläni ostokelvottomilta ja minä näytin sovituskopin peilissä possulta ja lohdutukseksi sain vaaleanpunaisen laukun. (Eikä tästä episodista ole kuin joku viisi vuotta, mutta tuntuu, että ihmisikä.)
No, vaaleanpunainen väri kolahti sitten Pentikillä ja varsinkin, kun hintalapussa oli muutama lappu päällekkäin. Tuo lyhty pääsi mukaan ja päätin, että siinä poltetaan vain valkoisia kynttilöitä. Ugh.

"Rapu"juhlat ja venetsialaiset on suunnitteilla. Lyhtyjä ja kynttilöitä siis tarvitaan. Kotiviiniä on vielä riittämiin...

Neulegraffiti 8 / M

Tämäkään pihalamppu ei jäänyt ilman...

Pupulan astiat

Jotkut asiat pysyvät järjestyksessä, jotkut eivät. Pupula on järjestyksestä hyvä esimerkki - se on jonkinlainen leikkimökin jatkumo elämässäni. Pupulaan en sentään ole perustanut sekatavarakauppaa, kuten aikanaan Keskipellon punaiseen leikkimökkiin...

Leppeämmän yön jälkeen aamu tuntui paljon lämpöisemmältä kuin eilen ja asteitakin oli neljä enemmän. En vielä tee myönnytyksiä syksylle. Viime lauantaina kappelikeikalle oli pakko laittaa housut, joissa oli lahkeet alas asti ja polvisukat ja oikeat kengät ja toppi ja jakku. Aikoihin en ole pitänyt noin paljon vaatteita. Huh, kun tuntui ahdistavalta! - Uhmaan kaikkea pukeutumistaiteen sääntöjä ja menen tänäänkin virastotöihin varpaat paljaina (sandaaleissa nääs)... Maanantain semivilkkaalle päivälle toivon jatkoa.

On ehtoo hämäräinen...

Meillä saunotaan usein. Kerran päivässä yleensä ja jos joskus jää saunominen väliin, tuntuu se omituiselta ja kummalliselta. Koukussa ollaan. Kaikki alkoi varmaankin siitä, kun muutaman vuoden kerrostaloasumisen ja saunavuorojen (oma vuoro ja lenkkisauna) jälkeen päästiin tilanteeseen, jossa itse saa päättää, milloin kiuas kuumenee ja olla oman saunansa herra/rouva. Siitä tulee ensi keväänä kaksikymmentä vuotta.

Esikoisen opettaja oli kerran tokaissut, kun esikoinen oli todennut, että meillä on jotakin tiettyä juttua useampi (enmuistaenäämistäolikyse): Mitäpä teillä ei olisi! - Osuit oikeaan, Timo! Meillä omistaminen näkyy kirjojen, elokuvien, astioiden, laukkujen, korvakorujen ja pikkutavaroiden määrässä. Mutta se näkyy myös rakkauden, yhteisen ajan, pohdiskelun ja kotistelun määrässä. Sehän on vielä tärkeämpää...

Aavistus

Aamussa on enemmän kuin aavistus syksystä. Yöllä oli lämpömittarin lukema käväissyt neljässä asteessa ja ei viidellä lämpöasteellakaan hirveästi juhlita. Minä en kyllä vielä halua luopua tämän kesän aittaöistä, joten otetaan järeämmät aseet (viltit) käyttöön, jos on tarvis...

Viimeinen työviikko tuurausta alkaa. Eväsruoka odottaa jääkaapissa ja välipalamössö pitää vielä sekoittaa valmiiksi. Mutta nyt on paljon aikaa juoda aamukahvi rauhassa, lueskella muutamaa blogia, lukea uutisia ja hiihdellä villasukissa.

Tänään onnittelen Anna Matleenaa, jolla on syntymäpäivä ja joka ei pidä Radio Novan soittolistoista.

Mustavalkomaanantai #36

Autiotalo

Työrumbaa

Suhteellisen työteliäs sunnuntai alkaa olla illassa - tai ainakin työkuviot on hoidettu tältä viikonlopulta... Aamulla ensin messu Vanhassa kirkossa, sitten välillä kotiin syömään lounasta. Puolenpäivän jälkeen evankeliumin levittäminen jatkui Multialla ja siellä pidettiin sanajp. Sitten taas autolla kiireesti seuraavaan paikkaan, joka oli Jussilanperäntiellä. Kesämökkiseurat Siionin virsien ja nyyttäreiden merkeissä. Yli neljäkymmentä ihmistä oli koolla, pappejakin melkein ruuhkaksi asti. Oli hyvä istua mökin portaalla ja veisata, killistellä vähän aurinkoa ja kuunnella luonnon ja saarnaajien ääniä.

Kännykän välityksellä sain tänään monet tervehdykset ja posti toi perjantaina pari korttia - kaikista niistä kiitos! Kauniit korvikset pääsevät korviin jonakin päivänä, kiitos miehen...

Lauantain tunnelmia

Lauantaiaamuna herättiin kahdeksalta ilman minkään valtakunnan tai Nokian herätystä. Aikaa oli yllin kyllin, kun töihin piti mennä vasta kymmeneksi. Työsession jälkeen vietiin muutama kassillinen ylimääräistä omaisuutta paikalliselle kirpparille - tällä kertaa ei ostettu sieltä mitään. Sitten kotiin ja eilisen ruuan lämmitykseen. (Porkkanabulguria, lipstikkamuhennosta ja Chipstersin äitien tekemiä kirjolohipyöryköitä.) Jälkkärinä oli vaniljajäätelöä (kerma-) ja mansikkahilloa.
Työmaa kutsuu uudestaan samoissa mustanpuhuvissa merkeissä iltapäivällä, mutta tämän välin aion ottaa rennosti. Tiskikoneen laitoin pyörimään - sen isompia hommia tuskin viitsin tehdä. Maailma on jo valmis, joten voin vaan olla.

1234-haaste # 30

Viikon haasteaihe:

"4H"

Siisti koti

Eilen oli siivouspäivä, josta tuli myös inventointipäivä. Pieneltä osalta eilinen oli myös pyykkipäivä ja tavaroidenjärjestelypäivä. Kettulan parvelle uuteen hyllyyn pääsivät kaikki pokkarit ja parvelle arkkuun viltit odottamaan niitä kylmiä iltoja, jolloin tavalliset peitot eivät riitä ja nukkujien päälle kasataan yksi viltti tai monta vilttiä. Täsmennys: Emme kuitenkaan nuku siellä talvisin.

Siisti koti, parempi mieli. Jääkaapin ovessa on magneetti, jossa kylläkin lukee: Siisti koti, hukattu elämä. Allekirjoitan moisesta murto-osan verran. Liika on aina liikaa...

Tänään on periaatteessa viikon viimeinen työpäivä, mutta satun nyt kyllä olemaan viikonlopunkin töissä. Se on sitten sitä toista hommaa, johon olen aikanani opiskellutkin. Pari kappelikeikkaa ja pari messua.

Reppuselkien paluu

Eilinen virastopäivä oli multivilkas. Kaiken lisäksi kävi niin, että aina kun pääsin aloittamaan jotakin työtä, tuli joku uusi - eli siis jossakin vaiheessa niitä raakileita oli useampi odottamassa oikeaa hetkeä. Se tulikin, kun olin käynyt syömässä. Silloin hiljeni sen verran, että sain muistilaput pöydältä muuttumaan merkinnöiksi ja virkatodistuksiksi, toimituslapuiksi ja lopuksi tunsin suurta voitonriemua, kun silppusin muistilaput roskikseen...

Tänä aamuna reppuselät lähtevät liikkeelle. Monen perheen elämä normalisoituu, rutinoituu ja rauhallistuu. Turvallisia koulupäiviä jokaiselle!

Elokuinen kortti

Kuopiossa

Eilinen päivä vietettiin Kuopiossa. Ihan muuten vaan, mutta pääsyynä oli valokuvanäyttelyssä käyminen. Kyseessä ei sitten ollutkaan mikätahansanäyttely, vaan kuuluisan Henri Cartier-Bressonin näyttely. Monta huonetta täynnä mustavalkoisia kuvia, joissa jokaisessa oli oma tarinansa ja jotka olivat hyvin vaikuttavia. VB-valokuvakeskus Kuopiossa on tullut tutuksi jo aikaisemmin, kun kuusi vuotta sitten kävimme katsomassa siellä Che Guevara -näyttelyn. Tunnelmallinen puutalo, jossa valokuvaaja Viktor Barsokevitsch on asunut ja tehnyt töitä. - Kävimme myös Barson kellarissa katsomassa talon isännän kuvia ja siirryimme täysin erilaiseen maailmaan. Siinä missä Cartier-Bressonin kuvat olivat hetken ja tilanteen kuvia, olivat Barsokevitschin kuvat tarkasti mietittyjä lavastesessioita - itse asiassa stailismia jo silloin ennen kuin sana oli puhkikulutettu...
Kuopiossa tietysti myös kolusimme kirppareita ja vähän shoppailtiin. Puutarjotin oli pakko ostaa, kun siinä oli syntymävuoteni... Ihailimme vanhoja taloja ja arkkitehtuuria.

Antoisa päivä, josta riittää muisteltavaa talven pimeinä iltoina. Silloin, kun kynttilänvalossa istumme olohuoneen pöydän ääressä, voimme vaikka kohottaa maljan valokuvaustaiteelle.

Kesytetty

"Sinä olet minulle vain yksi, yksi tuhansien joukossa.
En tarvitse sinua, ei, en tarvitse sinua.
Mutta jos kesytät minut, niin silloin me toisiamme tarvitsemme,
olisit ainoa maailmassa, elämäni aurinkoinen.
Olisit ainoa maailmassa, elämäni aurinkoinen."
(Anna-Kaarina Bentley)

Gastronomisia kokeiluja

Eilisen työlistan kaikki työt tuli tehtyä. Hyvä minä!
Viikonloppu oli leppoisa ja virkistävä. Viime yönä meidät yllätti jonkinasteinen ukkosmyrsky, joka vei melkein kahdeksaksi tunniksi sähköt ja rymisteli sen verran, että heikkohermoisempi meistä valvoi. Nukahti sitten kuitenkin jossakin vaiheessa, kun alkoi tyyntyä. Tunnustan: minä.

Eilen tein illalla ruokaa, joka onnistui yli kaikkien odotusten. Uunissa tein timjamilla maustettuja lohkoperunoita / sekoitin kylmäsavulohesta, sipulista, tillistä ja turkkilaisesta jogurtista paksun mössön / tein fetasalaatin / silppusin varhaiskaalia ja paprikaa ja haudutin niitä kattilassa ja maustoin seoksen yrttisuolalla ja kuminalla. Avasimme valkoviinipullon ja jälkiruokana joimme espressot ja söimme pikkuruiset palat tummaa suklaata. - Mies kehui maasta taivaaseen ja ylikin. Kiitos!

Mustavalkomaanantai #35

Tällä kertaa mustavalkoinen kuvauskohteesi voi vapaasti olla rakennus, eläin, esine, asia - mikävaan kunhan se on omasta mielestäsi


ruma.

Päivän töitä

(Naistenlehtien lukija jo pienestä lähtien...)

Kirjoitin tälle päivälle työlapun keittiönpöydälle.
*Tarkoituksena on setviä makuuhuoneessa oleva vaatekaaos, joka johtuu siitä, että yöpaikka on aitassa ja vaatteet saavat olla hujan hajan erikokoisina kasoina sängyllä ja nojatuolissa. Myönnettäköön, että valtaosa noista vaatteista on minun.

*Karviaismarjapensaat aion tänään ratsata ja saada keitettyä hilloa/sosetta. Marjojen poimiminen ei ole koskaan ollut mielipuuhiani ja Keskipellossakin valitsin mieluummin tupatyöt kuin marjapensasrevohkan. Karviaispensaat nyt kuitenkin ovat kivempia kuin viinimarjapensaat ja uskon hoitavani homman kunnialla.
*Päivän kolmas työ on viime keskiviikkoisen kesämusiikin arvostelun kirjoittaminen. Sen ajoitan iltaan.

Mitä muuta aion tänään tehdä? No, aion ottaa rennosti, laittaa ruokaa, nauttia aurinkoisesta hellepäivästä ja elämäni miehen seurasta. Kerrassaan houkuttelevan ihana sunnuntaipäivä siis luvassa ja kello ei ole vielä kymmentäkään!

Ajatuksenlukua

Amerikkalainen tosi-tv (tai ainakin totena sitä meille katsojille esitetään) on sanastollisesti varsin rajoittunutta. On sitten kyse asunnon remppaamisesta, kilojen putoamisesta, kauniin maiseman näkemisestä tai vaatevaraston uusimisesta - on ensimmäinen reaktio aina: Oh my God! Hieman jo alkaa tökkiä verbaalinen köyhyys. Suomalainen vastinehan on Herrajjjumala! ja sitä harvemmin onneksi käytetään...

Eilinen virastopäivä osoittautui taas multivilkkaaksi. Aamupäivä hupsahti huomaamatta sukuselvityksen parissa, sitten setvin muita juttuja ja tunnustan myös kironneeni kerran. Virastossa kun täytyisi kaiken muun lisäksi hallita vielä ajatuksenlukua. Ehkä anomme Leenan kanssa moiseen koulutukseen - ajatuksenlukukurssitusta on varmasti jossakin päin Suomen Siionia talvikaudella... Telepatia kirkkoherranvirastossa tai Näin luet muiden työntekijöiden ajatuksia ja osaat kirjata kaikki tilaisuudet varauskirjaan ilman sananvaihtoa. Vinkvink, Kirkon koulutuskeskus, Kirkkohallitus ja Kirkkopalvelut!

1234-haaste # 29

Viikon haasteaihe:

"ulkomaanmatkojesi määrä"

Perjantaiaamuna

Tää on nyt tätä... Iltaisin on sähkövalo vielä liian kova, joten valitsen mieluummin hellemmän vaihtoehdon.

Eilen oli jonkinasteinen touhupäivä. Pyykinpesua, jenkkikaapin pakastimen sulatusta, vanhojen lehtien kyöräämistä Kettulaan ja normaalit ruuanlaittojutut yms. Kettulassa avattiin mattorulla auki ja sieltä paljastui kutomiani räsymattoja kolme kappaletta ja sitten kaksi muuta, jotka olivat muuta kuin räsymattoja - tarkemmin en osaa luokitella. Ihan komeita mattoja ja siellä ovat pitkästi toistakymmentä vuotta olleet rullalla ja piilossa. Lupasin, että pääsevät Laurilan lattialle, kunhan saavat hapsut.

Tänään virastopäivä. Tietää sitä, että aamukahville on mentävä n-y-t...

Myrskyn jälkeen

Eilinen myrskypäivä oli upea ja pelottava. Tuulen voima sai meidät jopa jäämään yöpymään Laurilaan, vaikka Kauhukeittiön jälkeen olikin jo suhteellisen tyyntä. Itse huomasin päässeeni pahimmasta ukkospelosta, kun salamointi ja jyrinä eivät enää tuntuneet niin ahdistavilta kuin aikaisemmin. Tästäkin siis löytyi positiivista...
Sääliksi käy ihmisiä, jotka naapurikunnassa Uuraisilla jäivät trombinmikälie jalkoihin. Asuntovaunuista näkyi kuvissa tulleen leikkikaluja, jotka olivat pitkin ja poikin ja rämääntyneet. Puut olivat kuin tulitikkuja sikin sokin leirintäalueen maalla.
Viimeisten aikojen saarnaajat saavat taas hyvän yksityiskohdan, kun Asta ja Veera ovat tehneet tuhoja. Pelottelu onkin todettu vuosisatojen aikana hyväksi kikkakolmoseksi... - Tosiasiahan on se, että ilmasto on muuttunut ja muuttuu ja se, mitä kauhistelimme ennen kaukaisissa maissa, on nyt totta Suomessa ja Uuraisillakin. Elämme luonnonvoimien aikaa, eskoseni...

Lapset

"Laulu se on ollut minun iltojeni ilo, ilo ihana kuin unennäky yöni.

Laulu se on ollut päivieni ratto ja laulu se on ollut minun työni."

(Pienestä se on aloitettava, soitettava pianoa syöttötuolissa potkupukuasuisena.... )

Lapset ovat aina parhaassa iässä. Ensin lapsia kasvatetaan vatsassa, sitten vatsan ulkopuolella. Kasvavat fyysisesti ja henkisesti vanhempiaan suuremmiksi. Ärripurrivuosienkin aikana en ole heitä lakannut rakastamasta, vaikka joskus ottikin koville.

Nyt nautin kaveruudesta, jossa on kuitenkin ripaus kasvatuksellisuutta vielä mukana. Meille on uskottu kahden ihanan ihmisen matkaansaattaminen. Siipiä löytyy ja ainakin palanen juurimukulaakin.

Neulegraffiti 7 / M

Postipolun ensimmäinen pihalamppu sai myös villapaidan syksyn varalle...

Kissa vai killi

Eilinen työpäivä alkoi multivilkkaana ja jatkui sellaisena pitkään. Nautin asiakaspalvelusta, pulmien selvittämisestä, sukupolvien jälkeläispalapelien kokoamisesta ja myös ihan rutiinikonttorityöstä. On hauska tietää erilaisista asioista ja oppia aina jotakin uutta. - Iltapäivän viimeiset tunnit olivat hiljaisia ja luokittelen ne kyllä kitu- ja joutotunneiksi... Toisaalta viraston kaikki päivät ovat erilaisia ja joskus iltapäivällä voi iskeä ryysis ja kaaos samalla kertaa ja väkeä lappaa ovesta koko ajan. Joku pääsee asioimaan vasta oman työpäivänsä päätteeksi, joten yksi pitempi virastopäivä on varmaankin tarpeen.

Illalla kotona odotti miehen keittämä kasvishernekeitto, joka päihitti kauppojen purkkikeitot maullaan tuhat-nolla. Myöhemmin illalla sauna lämpesi, oli vihreää teetä ja Kotikatsomon Seitsemän. Aitta kutsui nukkujia ja minä ainakin sammuin kuin saunan (energiansäästö)lamppu saman tien. Mies kysyi, jaksanko sanoa kissa - en, siitä tuli killi. Niin väsynyt olin.

Mustavalkomaanantai #34

"näkymiä matkoilta"

1234-haaste # 28

Viikon haasteaihe:

"nelikko"

Kulinarismia

Eilisen kokkailut olivat jotenkin ihan uskomattomia... Spagettikurpitsagratiinia, uunipaahdettuja kukkakaalinuppuja currylla maustettuna, vihersalaattia (lisänä kurpitsan- ja auringonkukansiemeniä), hölskykurkkuja ja sitten lisuketta, johon silppusin sipulia, suolakurkkua, fenkolia, graavilohta ja basilikaa. Koko ajan vaan keksin jotakin uutta ja niinpä vielä tein pienen luumuhillokkeen muutamasta luumusta, siirapista ja kanelista odottamaan sitä, kun leikkaan vaniljajäätelöstä pienet palat kaveriksi. Tuollaisen ruuan kanssa olisi ollut kardinaalimunaus juoda maitoa, joten joimme lauantaina avatusta valkoviinipullosta nyt sitten loput. Baristamies keitti vielä espressot kaiken kukkuraksi ja kulinaarinen nautinto oli maksimissaan...

Tänään taas töihin. Viikko Kakkonen alkaa.

Kelpaisiko spagettikurpitsa?

Tänä aamuna kannatti mennä kirkkoon! Messun anti sinänsä oli sitäsamaakuinyleensä, mutta messun jälkeen parkkipaikalla tapasin Pirkko Koon, joka kysyi: Kelpaisiko spagettikurpitsa? Vastauksen arvaattekin... Sain nuo kaksi komeaa kurpitsaa ja lisäksi muutaman avomaankurkun, joten tämänpäiväinen ruuanlaittovuoroni sujunee helposti. Ko. kurpitsa on minulle tuikituntematon, mutta käyttäytyy kuulemma samalla tavalla kuin kesäkurpitsa eli varmaankin säyseästi.

Kalendaari kääntyi elokuulle. Kohta on kandelien aika. Pimeitä iltoja, illanistujaisia, punaviiniä ja pohdiskelua. Ai että minä rakastan syksyä! (Ja kesää, kevättä ja talvea...)