(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

sunnuntai 29. elokuuta 2010

Näkemiin...


Olen aina ollut kahvi-ihminen. Aamuisin en käynnisty ilman isoa mukillista mustaa eliksiiriä ja päivisinkin se kuuluu asiaan. Iltakahvista olen sen sijaan luopunut, koska nautittavampaa on yhteinen (vihreä) iltatee kaksistaan. Poikkeusiltoja on, mutta aika harvoin.

Nukuttiin sitten viimeinen yö kesäpaikassa ja ensi yöstä lähtien siirrytään talviasunnolle. En sano kesälle kuitenkaan hyvästi, sillä se on olemassa koko ajan muistoissa ja iholla. Sanon näkemiin, sillä osa tästä kesästä on odottamassa ensi kesänä...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti