(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

keskiviikko 4. elokuuta 2010

Lapset


"Laulu se on ollut minun iltojeni ilo, ilo ihana kuin unennäky yöni.
Laulu se on ollut päivieni ratto ja laulu se on ollut minun työni."
(Pienestä se on aloitettava, soitettava pianoa syöttötuolissa potkupukuasuisena.... )
Lapset ovat aina parhaassa iässä. Ensin lapsia kasvatetaan vatsassa, sitten vatsan ulkopuolella. Kasvavat fyysisesti ja henkisesti vanhempiaan suuremmiksi. Ärripurrivuosienkin aikana en ole heitä lakannut rakastamasta, vaikka joskus ottikin koville.
Nyt nautin kaveruudesta, jossa on kuitenkin ripaus kasvatuksellisuutta vielä mukana. Meille on uskottu kahden ihanan ihmisen matkaansaattaminen. Siipiä löytyy ja ainakin palanen juurimukulaakin.

2 kommenttia:

  1. Täysin samaa mieltä lasten ihanuudesta, kaveruudesta, rakastamisen vaikeudesta ja äidinrakkauden pysyvyydestä. Lisäkommenttina lampunvarsien "säärystimet" on mainio idea! Kesäisin terveisin Hanna Kouvolasta

    VastaaPoista
  2. Kiitos Hanna-ystävä kommentista! Vuosien mittaan ollaan jaettu mitä milloinkin...
    Tästä lähtien alan itsekin kutsua graffiteja säärystimiksi! :)

    VastaaPoista