(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

torstai 5. elokuuta 2010

Myrskyn jälkeen

Eilinen myrskypäivä oli upea ja pelottava. Tuulen voima sai meidät jopa jäämään yöpymään Laurilaan, vaikka Kauhukeittiön jälkeen olikin jo suhteellisen tyyntä. Itse huomasin päässeeni pahimmasta ukkospelosta, kun salamointi ja jyrinä eivät enää tuntuneet niin ahdistavilta kuin aikaisemmin. Tästäkin siis löytyi positiivista...
Sääliksi käy ihmisiä, jotka naapurikunnassa Uuraisilla jäivät trombinmikälie jalkoihin. Asuntovaunuista näkyi kuvissa tulleen leikkikaluja, jotka olivat pitkin ja poikin ja rämääntyneet. Puut olivat kuin tulitikkuja sikin sokin leirintäalueen maalla.
Viimeisten aikojen saarnaajat saavat taas hyvän yksityiskohdan, kun Asta ja Veera ovat tehneet tuhoja. Pelottelu onkin todettu vuosisatojen aikana hyväksi kikkakolmoseksi... - Tosiasiahan on se, että ilmasto on muuttunut ja muuttuu ja se, mitä kauhistelimme ennen kaukaisissa maissa, on nyt totta Suomessa ja Uuraisillakin. Elämme luonnonvoimien aikaa, eskoseni...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti