(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

perjantai 11. helmikuuta 2011

112


Heräsin kahdeksan minuuttia ennen herätyskelloa. Niin sitä pitää. Sain siis kahdeksan minuuttia ylimääräistä aikaa aamuun...
Tämä päivä menee koulutuksessa. Opiskelemme seurakunnan toiminnanohjausjärjestelmää, jota myös Katrinaksi kutsutaan. Emme joudu pohtimaan luultavasti niin paljon kuin piispat, jotka tällä viikolla pähkivät rukousohjetta. En kyllä kadehdi heidän asemaansa ennen enkä jälkeen - nyt tuntuu äärilaidalla kiehuvan ja totaalisesti.
Hyvää hätänumeropäivää! Juhlikaamme arjen sankareita.

2 kommenttia:

  1. Repolainen se vaan vetelee sikeitä, vai miettiiköhän sekin niitä rukousohjeita :)

    VastaaPoista
  2. Miettii varmaankin! Muistuttelee itselleen, että sormuksia ei sitten vaihdeta ja että väkeä saa kutsua vaikka minkä verran...

    VastaaPoista