(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

torstai 17. helmikuuta 2011

Lumen olemus



Tänä talvena on kaikkea ollut paljon - hiihtokelejä, lunta ja pakkasta nyt ainakin. Ensimmäisestä en oikein perusta, sillä hiihto nyt ei ole minun juttuni. Lumikenkäily kyllä kiinnostaisi, mutta siihen tarvittaisiin muut kuin sukset. (Sukset siis on olemassa.) Luistelutaito jäi kokonaan oppimatta, mutta ihan hyvin olen pärjännyt ilmankin. Elämässä nyt on joutunut luistelemaan sen verran, että tiedän, mitä se on.

Tänä talvena on myös ollut paljon aikaa. Ihan kuin kalenteriin olisi ilmestynyt ylimääräisiä päiviä ja tunteja vaikka millä mitalla. On aikaa olla ja kuunnella elämää. Olen nauttinut hyvistä elokuvista, hyvästä seurasta ja hassuttelusta. Saarikoskea lainaten En soisi sen päättyvän...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti