(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

lauantai 26. helmikuuta 2011

Ehkä meillä vielä on aikaa...


Työlauantai, joten koko ajan on vilkuiltava kelloa, mutta ei nyt vielä mikään kiire ole... Nuorempana lähdin aina joka paikkaan hieman viime tingassa, mutta vanhempana (ja viisaampana?) varaan aikaa paljon enemmän. Joku voisi sanoa, että kaikki käy niin paljon hitaammin. Sitä se ei ole!

Kettulapasista puuttuu enää peukalot ja kettumaisuus. Eilen illalla aloitin kutomaan valkoisesta langasta lapasia, joiden selkämyksiin aion tehdä jotakin koristekuviota. Fidan ilmaiskorista löysin monta vanhaa Novita-lehteä ja yhden kansiollisen erilaisia pitsi- ja koukeromalleja. Täytyy tutkia niitä tänä iltana, kun töistä kotiudun. Luvassa siis rauhallinen koti-ilta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti