(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Toinen toista, yksitoista


Eilisellä ruokakauppareissulla tapasin hevi-osastolla yhden mummon, jonka kanssa jaoin lapasasiaa. Mummo sattui joskus tuossa syksyllä tuomaan virastoon kassillisen lapasia lähetettäväksi Viroon tms paikkaan. Kerroin silloin sukkienkutomisestani ja kyselin, miten lapaset kudotaan. Hän rohkaisi puuhaan ja sanoi, että varmasti osaan, jos vaan yritän. - Nyt sitten menin ylpeänä sanomaan, että osasin. Ja että oikein peukalokiilalla! Mummokin oli hyvillä mielin.

Mies katsoi eilen kaunista elokuvaa (Tyttö ja helmikorvakoru) ja minäkin istuin sohvalla jonkin aikaa sitä seuraamassa päätellessäni joogasukkia. Olen lukenut kirjan muutamaan kertaan ja elokuvankin nähnyt kerran. Tarina vangitsee ja vie mukanaan ja heti tietää, kenen puolelle asettuu. Ja se ei ole ainakaan Van Ruijven...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti