Tänä aamuna hipsin kahvimukin kanssa pihalle, mutta en mihinkään kukonlaulun aikaan, vaan vasta yhdeksän jälkeen. Tarkistin siinä samalla pergolan orvokkien tilanteen ja hyvissä voimissa kaikki kolme ruukullista olivat - samoin pelargonia ja paprika.
Ajatukset olivat sinisiä kuten taivas ja kulkivat taas kerran laidasta laitaan. "Köyhän ainut huvitus on vilkas mielikuvitus", sanaili Juha Watt Vainio ja paikkaansa se pitää...
Mietin vauvan ja vanhuksen avutonta samankaltaisuutta, keski-ikäisen halua olla vielä teini, tomaatin kilohintaa, yrttimaan tämän kesän vehreyttä, aurinkovoiteen suojakertoimia, tulevaa työrupeamaa virastossa, hyttysenpuremia - eli todellakin kaikenlaista.
Neljättä päivää olen ollut kotosalla yksin. Nyt alan jo saada tarpeekseni. Ei itsekseen puhuminen korvaa toista ihmistä ja kinastelukaan ei tahdo sujua...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti