Rakastan ruuanlaittoa. Olen pitänyt siitä jo vuosia, mutta nyt lihattoman elämäntavan aikana entistä enemmän nautin pilppuamisesta, silppuamisesta, paloittelusta, kokeilusta ja kokkailusta. Oman pihan yrttitarha saa uusia asukkaita jatkuvasti, jääkaapin vihanneslokero sai kaverikseen muovikorin, jotta jokainen mahdollinen kasvis -asukas mahtuu säilytykseen.
Gordon Ramsayn tyyliä ihailen (ne ohjelmat ollaan tarkasti katsottu), mutta puhetyyli ei ole sieltä onneksi tarttunut. Kokkailun myötä väitän jopa olevani rauhallisempi ja seesteisempi...
Isä-Erkin paras kiitos kotona ruuanlaittajalle (yleensä äiti-Liisalle) oli: kyllähän tätä syö. Kuulostaa aika tylyltä, mutta ehkä 20-luvulla syntynyt ihminen ei harrastanut mitään imartelua, ylisanoja, kehumista. Äiti joskus kyllä tuhahti ja puhisi tuon kommentin jälkeen. Mutta rakasti ja kokkasi edelleen.
Meillä melkein kilpaillaan ruuanlaittovuoroista - samoin siitä, kumpi saa leipoa mitäkin. Laurilassa ei eineksiä eikä kaupan pullia juuri ostella, mitä nyt joskus poikkeustilanteessa herkutellaan possumunkeilla...
Ja mitä meillä tänään sitten syödään... No, uunivuokaa (peruna-porkkana-sipuli-parsakaali-fetajuusto), paistosta (kesäkurpitsa-sipuli-paprika) ja salaattia (jäävuorisalaatti-tomaatti-mozzarella). Maistuis varmaan sullekin?! :)
.JPG)
Kivoi Juttui
VastaaPoista