(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

perjantai 12. kesäkuuta 2009

Tätejä ja setiä



Kevään ja kesän myötä on sisäinen kelloni virittynyt aamuherätyksiin, joten kuuden tai seitsemän maissa yleensä havahdun uuteen päivään ja reippaasti nousen ylös. - Tämä siis, jos olen yksin kotosalla. Yhteisinä vapaina aamuina puhua hölpötetään vielä sängyssä kaikenmaailman asioita, kuunnellaan radiosta milloin mitäkin. Yhtenä aamuna mietittiin miten yhdyssanoilla on erilaisia vivahteita.

Kummitäti
on eräänlainen hyvä haltiatar ja mahdollisesti myös varakasvattaja. Kummisetä voi kasvattaa myös, mutta häntä voidaan pitää mesenaattina.
Puistotäti on lasten hauskuuttaja. Niin no, puistosetäkin hauskuuttaa, mutta omalla karulla tavallaan.
Kerhotäti on lasten tuttu seurakunnan kerhoista tai muista. Kerhosetään voidaan taas liittää nämä hyvä veli -systeemit.
Namutäti voi esiintyä lehtien sivuilla joskus vähäpukeisena. Namusetää pidetään hyvin arveluttavana tyyppinä, vaikka vähäpukeisuus tavallaan liittyy häneenkin...

Siis - on tämä äidinkieli ihanaa, vaihtelevaa, vivahteikasta ja vaikeaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti