Lunta ripotteli aamulla hiljakseen, joten sellainen tyypillinen vapun polvisukkakeli voisi olla odotettavissa. Miten ihmeessä sitä pitikin aina vappuna saada ensimmäistä kertaa polvisukat jalkaan ja huulet sinisinä väittää, ettei palella sitten yhtään. Niinniinmuttakunjokavappujakaikkimuutkin...
Eilen kuuntelin yhdessä epävirallisessa palaverissa ihmistä, joka käytti hyvin monta kertaa sanoja ´minä, meidän, meillä, minusta´. Taidokasta oli tietysti se tapa, jolla hän sai lähes kaikki asiat kääntymään kotikutoiseen suuntaansa. Ja me toiset kuuntelimme ja silmäilimme toisiamme ja joku taisi jo odottaa, että loppuisi tämä tilanne. Anteeksi vaan.
%20(1).JPG)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti