Lapsena tuntui aina siltä, että pitkäperjantai on paljon pitempi päivät kuin kaikki muut päivät. Ilta ei meinannut tulla millään. Nykyään se tulee kyllä samalla tavalla kuin muinakin päivinä, mutta päivän luonteen aistii herkemmin.
Kuuntelen Bachin Matteuspassiota ja edelleen olen onnellinen vuosia sitten saamastani syntymäpäivälahjasta, jonka kuuntelen kerran vuodessa. Tiput, puput, narsissit ja suklaamunat vastaavat ajanjakson visuaalisesta puolesta.
Eilen aloitin palmikkomyssyn kutomisen vanhan rosan värisestä Novitan Isoveli-langasta. Sen verran paksu myssy siitä tulee, että päähän päässee vasta ensi talvena. Lainasin kirjastosta monta kutomiskirjaa ja yhdessä niistä oli tuollainen ohje, jota halusin kokeilla. Edelleen koen palmikot aika haastaviksi ja tyypillisenä oinaana rakastan haasteita...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti