Tänään seisoin haudalla veisaamassa ja palelin. Onneksi otin villakangastakin päälleni, sillä ohuemmassa takissa olisin palellut vielä enemmän. Lunta sateli sopivasti taas kerran virsikirjan sille aukeamalle, jossa on Sun haltuus. Kuivatessaan sivut tulevat aina vaan ryppyisemmiksi - niin kuin omat käteni, jotka ovat jotenkin salaperäisesti vaihtuneet vanhan ihmisen käsiksi...
lauantai 24. huhtikuuta 2010
Kaksisirkkainen ja koppelosiemeninen
Tänään seisoin haudalla veisaamassa ja palelin. Onneksi otin villakangastakin päälleni, sillä ohuemmassa takissa olisin palellut vielä enemmän. Lunta sateli sopivasti taas kerran virsikirjan sille aukeamalle, jossa on Sun haltuus. Kuivatessaan sivut tulevat aina vaan ryppyisemmiksi - niin kuin omat käteni, jotka ovat jotenkin salaperäisesti vaihtuneet vanhan ihmisen käsiksi...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti