Kevään voima on valtava ja sitkeydessään päihittää jopa vastavoimansa kuten rännän, lumen ja hyisen viiman. Tänään fillarin selässä ei edes palellut, kuten monena muuna päivänä. Mies hajottaa nyt pihan lumikasoja ja viikonloppuna viime kevään vuokonpäiväksi saamani pitsikalusto pääsi jo odottelemaan kahvi- ja lukuhetkiä.
Sain Kajsa Ingemarssonin kirjan (Vettä vain) loppuun ja se oli jonkinlainen pettymys. Odotin siltä vähintään yhtä paljon kuin edelliseltä kirjalta (Kohtalonpyörä). Ehkä kirjan miljöön prameus latisti jotakin. Ehkä jotkut juonenkäänteet olivat liian helposti aavistettavissa. Ehkä olen liian kriittinen. Ehkä.
Illalla aloitin sitten uutta kirjaa ja tällä kertaa se on Lorna Byrnen Enkeleitä hiuksissani. Viehättävää kerrontaa enkeleistä ja hengistä ja henkimaailman vaikutuksesta elämässä. Sivulle 54 jo pääsin ennen kuin nukkumatti-unijukka-mikälie vei mukanaan...
%20(1).JPG)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti