(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

keskiviikko 11. toukokuuta 2011

20 vuotta


Eilen syötiin kesän ensimmäiset irtojäätelöt jäätelökioskilla. Mies valitsi vanhanajan vaniljan ja minä otin päärynän. Ja pingviinimerkkistä se oli, joten laitan syntilistaani yhden ruksin lisää. Mutta oli kyllä syntiruksin arvoistakin! Aurinko paistoi ja toripöydälle oli joku unohtanut alligaattorinsa - meidän onneksemme tosin vain pienoiskokoisen yksilön...

Vietämme tänä keväänä juhlakevättä. Toissapäivänä tuli kuluneeksi kaksikymmentä vuotta siitä, kun kirjoitimme kauppakirjat tästä Laurilan residenssistä. Eilen löysin vuoden 1991 kalenterin ja elin uudestaan sitä jännittävää kevättä, kun meille tarkoitettu talo tosiaankin halusi tulla meidän taloksemme.
Mihin ne vuodet ovat hupsahtaneet, vasta äskenhän se oli...

3 kommenttia:

  1. Hui alligaattori :)
    Ja se on kyllä totta että vuodet vain häviää jonnekin. Ja kyllä ne talotkin valitsee asukkinsa !

    VastaaPoista
  2. wihtori: Alligaattori oli niin lelupoikanen, etten pelännyt... :)

    VastaaPoista
  3. Päärynä oli viime kesän suosikkimakuni. Tänä kesänä sitä ei (vielä) ollut tuossa torin laidan (Ingmanin!) kioskissa, pitääpä pyytää että tilaavat, jos ei ala pian ilmestyä...

    VastaaPoista