Persoonallinen muisto. Siinä pikkku kätönen on pitänyt otteessaan lupsuttaessa tuttia. Suussa oleva osa haurastuu ajan myötä. Eipä ole tullut tutkittua miten tutit ovat muuttuneet tähän päivään tultaessa, onko materiaali muuttunut.
Oi, miten ihana muisto. Minulla on sellainen käsitys, että minä taisin (kuuleman mukaan) tuttini sylkeä aina hornan kuuseen, niin äiti luovutti, eikä sitten enää yrittänyt niitä väkisin suuhuni tunkea.
Olisipa minullakin tuollainen vauvamuisto! Vaan ... mistäpä sen tutin löytäisi, kun minulle on kerrottu "naapurin Piki-koiran vieneen sen". Ja minä onneton olin vielä uskonut moisen tarinan ja siihen oli loppunut tutin imeminen. Oikeesti siinä oli käynyt niin, että tutti oli löytynyt seuraavana aamuna sängyn alta.
Hippo on virtahepo, kampus on korkeakoulualue. Yhdessä niistä tuleva hippokampus on kuitenkin aivoturso eli aivojen osa, jolla on keskeinen rooli tosiasioiden muistamisessa. Hippokampustaja puolestaan on se, joka muistelee...
Kahden aikuisen lapsen äiti, kolmen suloisen lapsenlapsen mummu, yhden aikuisen miehen vaimo, kahden aikuisen hyvän tyypin anoppi.
Hamstraan kirjoja, elämyksiä, kokemuksia ja elämää.
Ikää tarpeeksi, kuten vaalimainoksissa tavataan sanoa.
Onpas vanha ja hyvin säilynyt. Menee jo antiikin puolelle.
VastaaPoistaHarvinainen muistoesine.
VastaaPoistaHienoa, kun on säilynyt, kiva muisto.
VastaaPoistaEn olisi ikimaailmassa osannut arvata, mikä kuvassa on. Persoonallinen muistoesine!
VastaaPoistaPersoonallinen muisto. Siinä pikkku kätönen on pitänyt otteessaan lupsuttaessa tuttia.
VastaaPoistaSuussa oleva osa haurastuu ajan myötä. Eipä ole tullut tutkittua miten tutit ovat muuttuneet tähän päivään tultaessa, onko materiaali muuttunut.
Oi, miten ihana muisto. Minulla on sellainen käsitys, että minä taisin (kuuleman mukaan) tuttini sylkeä aina hornan kuuseen, niin äiti luovutti, eikä sitten enää yrittänyt niitä väkisin suuhuni tunkea.
VastaaPoistaTuollaista muistoesinettä ei kyllä ole joka tytöllä eikä pojallakaan!
VastaaPoistaOlisipa minullakin tuollainen vauvamuisto!
VastaaPoistaVaan ... mistäpä sen tutin löytäisi, kun minulle on kerrottu "naapurin Piki-koiran vieneen sen". Ja minä onneton olin vielä uskonut moisen tarinan ja siihen oli loppunut tutin imeminen. Oikeesti siinä oli käynyt niin, että tutti oli löytynyt seuraavana aamuna sängyn alta.
Yksinkertainen, mutta aivan ikioma muistoesine. Kiva oivallus!
VastaaPoistaAntiikkia ehkä!:)
VastaaPoista