Tänä aamuna kuulin lauseen, jota en olisi halunnut kuulla, vaikka tiesinkin sen tulevan jossakin vaiheessa... Nyt on se kuukausi, jolloin meidän pitää muuttaa päätaloon nukkumaan. Syyskuu-peijakas alkoi ja tuo mukanaan viilenevät illat ja kylmät yöt. Jonakin syksynä sinnittelimme pitkään monenmonen peiton ja pipojen kanssa (tosi on!), jonakin sitten emme niin pitkään. Tästä syksystä ei voi vielä kukaan tietää, mutta syyskuussa kuitenkin on pakattava kimpsut ja kampsut ja muutettava.
Säilön mielessäni kesää koko ajan. Pakastin on täynnä kaikkea muuta satoa, mutta mielessä on tilaa. Säilön auringonpaisteen, poutapilvet, veden kimalluksen ja jopa ne sudenkorennot, joita kavahdan. Mietin kyllä yhtenä päivänä, että jos minulla olisi valta vähentää maailmasta eläimiä, hävittäisin kaikki sudenkorennot ja paarmat ja lepakot. Ne kaikki kuuluvat Yäk 3-klaaniin. Varsinkin lepakot. Ja sudenkorennot. Paarmoja nyt voin sietää, vaikka ne ovatkin tungettelevia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti