Jokaisessa meissä asuu

Olipahan kerran mainos, jonka mukaan meissä jokaisessa asuu pieni lehmä. Seuraava vertaus taisi olla, että jokaisessa meissä asuu pieni körtti. Kaikkia muitakin on sitten keksitty. Tänä keväänä olen vahvasti sitä mieltä, että jokaisessa meissä asuu pieni valokuvaaja, joka haluaisi päästä esiin. Kiitos perheelle siitä, että tänä keväänä minä olen saanut kokea tuon tunteen...

Lipstikkapenkit rohkeimmat/röyhkeimmät uskaltavat jo nostaa nokkaansa ylöspäin. Kesällä keitetään monta kertaa maan mainiota lipstikkakeittoa. (Lipstikka on liperi, mutta koska tämä ei ole kirkollinen blogi, käytän mieluummin sanaa lipstikka.)

Sininen on kaihon väri ja kevääseen sopiva. Orvokit ovat muistona viime lauantain hautajaisista. Sain yhden pöytäkoristeen mukaani, kun lähdettiin pelimannitalolta pois. - Olisikohan tämä kesä orvokkien kesä pergolassa? Tänään sain piano-oppilaalta kevään viimeisellä tunnilla orvokkiamppelin. Sekin oli sinikukkainen.



Idänsinililjat muistuttavat lapsuuden keväistä ja kesistä Toholammin Keskipellossa. Niitä oli isojen koivujen alukset sinisenään. Niistä poimittiin maljakkoon kevään ensimmäiset kukkakimput - pienet ja hennot kuin mitkä, mutta samalla kertaa vahvaa viestiä talven vallan päättymisestä.

Jokaisessa meissä voi asua myös orvokki ja idänsinililja. Olen tavannut niitäkin, joissa asuu pelargonia - eivät hullumpia ihmisiä hekään!