Tasan 46 vuotta sitten minusta tuli isosisko eli luovutin kuopuksen roolin pikkuveljelle, joka sitten sen on saanutkin pitää. Isoveli ja minä pyyhälsimme aina vähän salaakin sairaalaan katsomaan äitiä ja vauvaa, vähän riivittiin voikukkia mukaan ja sitten istuttiin naamat likaisina odottamassa vierastuntia. Oli se tärkeä juttu, kun Keskipeltoon saatiin terve vauva! (Parempiunisemman vauvan olisimme kaikki mieluummin kyllä ottaneet, kun tarina kertoo, että kaksivuotiaaksi asti hänen unenlahjansa olivat varsin vähäiset. Mutta ilmeisesti Toholammin kunnansairaalassa oli silloin hyväuniset vauvat lopussa...)
Keskimmäisen lapsen osa voisi olla hyvin vaikea, jos lapset olisivat kaikki samaa sukupuolta. Minua kuitenkin onnisti, kun satuin syntymään tytöksi kahden pojan väliin. :)
Tämä onnittelu nyt kuitenkin Veskulle - oot hyvä tyyppi ja Antti myös!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti