Kirjeenvaihto on kuulunut harrastuksiini jo varmaankin neljäkymmentä vuotta. Vanhanaikainen kirje on säilyttänyt asemansa, vaikka on tullut tekstiviestit, sähköpostit, facebookit, meset, chatit ja muut.Jo itsessään kirjeen kirjoittaminen on terapeuttista puuhaa... Sohvannurkkaan, aitan rappuselle, Kettulan parvelle ja oikeastaan mihin vaan on mukava istahtaa kirjelehtiön kanssa ja laittaa oman elämän lisäksi toisten elämää järjestykseen.
Kirjeen saaminen on luku sinänsä. Sinisestä postilaatikosta löytyy aina silloin tällöin rutikuivien ja ei-niin-kuivien lehtien välistä kirje tai pari. Se on matkannut lyhyen tai pitkän matkan päivässä tai parissa ja se on tarkoitettu juuri minulle. Se on tärkeä juttu, joka usein pelastaa päivän ja jopa viikon.
Joku saattaa odottaa kirjettäsi nyt jossakin. Älä anna odottaa turhaan...
%20(1).JPG)
tervehdys, itselläni on ollut kymmeniä kirjeystäviä elämäni aikana, tosin useimmilta tuli 1-10 kirjettä ja sen jälkeen ei koskaan kuulunut mitään. Sen sijaan muutamat kirjekaverini tiesivät elämästäni ja ajatuksistani enemmän kuin kukaan sellainen ihminen, jota olen tavannut fyysisesti.
VastaaPoistaHarrastukseni taisi olla miehelle aika harvinainen. yst. SamiH.
Ai niin, anteeksi kaksoispostitus, Tuula-Liina Varis on minunkin suosikkikirjailijani. Myös Eeva Kilpi on upea. Vahvoja, viisaita naisia. Lapsena luin Enid Blytonin lastenkirjoja, kuten Viisikoita. Ne antoivat minulle paljon 10-vuotiaana. SamiH.
VastaaPoista