Tänään liikkuivat ajatukset tuonilmoisissa, kun kappelilla työkeikalla ollessani muistin isä-Erkin hautajaisista olevan tasan yksitoista vuotta.
Niissä hautajaisissa muistotilaisuus päättyi isän lempikappaleeseen. Taas kerran on hienoa huomata, että tässäkin laulussa on hengellinen ulottuvuus...
Onko niin on paras eessäpäin
Toivon näin mä mielessäin
Vai onko niin tie ei vie huomiseen
Kaikki jää vain ennalleen.
(Georg Ots: Muuttuvat laulut)
Tänä aamuna heräsin kahdeksan maissa ja rullaverhon noustessa ylös löysin pihalta talvisen maiseman. Kaunista, valkoista, pumpulimaista. Aamukymmenen jälkeen kävelin kotoa hautausmaan kappelille ja nautin hiljaisesta aamupäivästä. "Meidän kylän" portista kappelille johtivat vain yhdet askeleet ja astuin samoihin jälkiin.
| | |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti