(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

keskiviikko 11. marraskuuta 2009

Lumisena aamuna

Nokian herätys oli käytössä tänäkin aamuna, mutta ähäskutti, heräsin jo ennen. Nyt on aamukahvi keitetty ja juotu ja suunnitelmissa on sämpylätaikinan teko. Leipä oli lopussa, joten leivonpahan pellillisen sämpylöitä!

Maisema on kuin suoraan postikortista silloin ennen vanhaan eli lunta tuli eilisen aikana ihan kunnioitettava määrä. Kettula, Repola ja Pupula saivat valkokatot ja näyttävät hyvin sinisenkauniilta. (Miksi muuten sanotaan sinisenköyhä? Kuka tietää?)
Eilen illansuussa kävelin kylältä kotiin ja nautin lumisateesta. Tuli mieleen kouluaika, kun lumisateisena välituntina ruotsinopettaja Pentti Tuomi kerran kutsui pitkiä hiuksiani nimellä `lumipyydys´...

Tänä aamuna 16 vuotta sitten heräsin äidittömänä. Vilkutan siis tuonilmoisiin: Kyllä täällä tätä huushollia yritetään pyörittää...

1 kommentti:

  1. Sinisenköyhä on niin köyhä, että se on luurangon laiha ja palelee heikoissa vaatteissa huulet sinisinä - semmoinen kuva minulle tulee sinisenköyhästä tarkemmin sanonnan alkuperää tuntematta. Itseasiassa vastaava kielikuva minulla on mielessä sinisennuuka ja silmissä tuo kuva - laiha ja repaleisissa kamppeissa huulet sinisenä tärisee8)

    VastaaPoista