(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

Miau!


Tänä aamuna olin jo puoli yhdeksältä Laitatien parturikampaamossa ja pääsin eroon liioista hiuksista, joita kahdeksan viikon aikana oli taas kertynyt. Sieltä kävelin aamuauringosta nauttien Tuulentuvalle pitämään laulupiiriä ja sieltä kävelin kotiin, jossa valmis ruoka/päivän posti/rakas ihminen minua odottivat.

Eilen postilaatikosta löytyi kevätpaketti, jonka sisältö pääsee pääsiäisenä pöytään ja sitten myös varmaankin blogijulkisuuteen. Pyysin kirjoittajapalkkioksi pöytäliinaa ja sen myös sain. Sellaisesta palkkiosta on paljon pitempään iloa kuin setelistä, jonka käyttää puolihuolimattomasti jokapäiväisissä ostoksissa.

Eilen meistä tuli fanaattisia. (Täysin subjektiivinen kokemus.) Poistimme toisen kelloradion ja muistimme illalla katkaista virrat kokonaan televisiosta ja molemmista läppäreistä. Tämä kaikki siksi, että mies luki illalla Vattenfallin sivuilta sähkönkulutuksesta madonlukuja. Aiomme jatkaa fanaattisella linjalla ja keksiä uusia kohteita, joissa voi turhasta tinkiä.

2 kommenttia:

  1. Katselin myös niitä omromin askelmittareita, mutta sitten iski nuukuus ja ostin halvemman version. Olisi varmaan kannattanut satsta vähän enemmän ja saada kunnollinen askelmittari.

    VastaaPoista
  2. Itse olen oppinut (kantapään kautta) sen, että mieluummin on vähän aikaa ilman ja säästää sen verran, että saa ostettua kunnollisen...

    VastaaPoista