Viikonlopuksi saatiin kylään poika, pojanrakas ja kolmantena Helmi-kissa. Kaupunkilaiskissa tapasi postipolulla pienen hiirenmyyräntms ja halusi tulla takaisin sisälle turvaan. Kävi monta kertaa ovella näyttämässä, että tahtoo tuonne. Sisällä oli turvallisempaa, kun sai yhä uudestaan hyökätä leikkihiiren kimppuun.
Muistui mieleen ajat kolmisenkymmentä vuotta sitten, kun neiti-ihmisenä asustelin Humppilassa vuoden verran ja minulla oli kissa nimeltä Kyyti-Nikolai Gedda. (Kyllä, täysin omituinen nimi, myönnetään.)
Lauantaina oli yksi siunaus ja kahdet häät. Puolenpäivän aikaan olleissa häissä oli loppumarssina Pulmusten tunnusmusiikki, joka kirvoitti vanhassa kirkossa naurua, hymähdyksiä ja hymyjä. Hauskaa oli soittajallakin!
Ihanko toivoivat Pulmusten tunnaria vai oliko kysymyksessä joku kanttorin hääkälli? :) Voin sieluni silmin nähdä sinut polkemassa harmonia Pulmusten tahtiin. Oikein hymyilyttävä ja lämmittävä näky!
VastaaPoistaAnna: Kyseessä oli humoristiset häät muutenkin, sulhasella oli Reinot jalassa jne. Toivoivat ihan itse Pulmusia, enhän minä muuten, enhänenhän... :)
VastaaPoista