Onnea, Eino Leino!

Se menee meillä suvussa.
Vaari aloitti,
teki laulunsanoja ja värssyjä
samalla kun niitti.
Toisten kaustislaisten mielestä
ehkä liikaakin.

Tuli seuraavan polven vuoro.
Runoja ja kertomuksia syntyi
vahakantisiin mustiin vihkoihin,
kunnes tuli äidin osa.

Minun vuoroni on
ollut jonkin aikaa,
joidenkin mielestä
muut työt jäävät tekemättä
runoilun vuoksi.
Kirjahyllyssämme
ahtaasti, mutta sovussa
Leino ja Neruda,
Kailas ja Tabermann,
Sarkia ja Saarikoski.

Tähyän tulevaan
suupielet hymyssä.
Kuusitoistavuotias
lukee
ja
paljon.
Kirjoittaa itsekin.

Runo kantaa sukupolvesta toiseen,
kantaa silloinkin,
kun muuta voimaa ei ole.
Runon vuoksi on valtava.
(6.7.2003)