(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

perjantai 2. syyskuuta 2011

Zak Pak!


Torstaina kudoin valmiiksi fuksianvärisen tuubihuivin - vielä on ompelematta yhteen, mutta muuten on valmis. Neuletta voi pitää kummin päin vain, kun toinen puoli on oikeinnurinoikeinnurin ja toinen puoli kokonaan oikein. Kiva kohokuvio syntyi toiselle puolelle kuin itsestään noiden kerrosten vaihtelulla.
Iltaruokana meillä oli itsekehiteltyjä pihvejä, joihin murskasin paketillisen maustamatonta tofua, sekoitin joukkoon puoli pussillista pakastepinaattia sulatettuna pieneen vesitilkkaan, lisäsin soijakastiketta, suolaa, ruiskorppujauhoja, yhden kananmunan ja yrttisilppua. Paistoin pannulla ja sen verran löysää oli tuo taikina, että annoin paistua kauan ennen kääntämisyritystä. Hyviä olivat ja salaatin (jäävuorisalaatti+nektariiniviipaleet+purjosilppu+pinjansiemenet+sitruunaöljy) kanssa ihan sopivaa syötävää.
Illalla pelattiin Zak Pak!-peliä, joka ostettiin muutamalla eurolla kirpparilta. Minähän olen ollut aina kaikkien lautapelien kruunaamaton arkkivihollinen ja lapset tottuivat siihen, että isänsä kyllä saivat pelikaveriksi, eivät minua. Olen nykyään yrittänyt tehdä parannusta asiassa ja silloin tällöin suostun pelaamaan jotakin lautapeliä. Ja myönnettäköön, että ihan hauskaa oli, vaikka hävisinkin...

1 kommentti: