6.12.2009

Meni vähän pitkäksi tämä aamu, kun kellon viisarit olivat yhdeksässä herätessäni. Mies oli käynyt laittamassa lipun liehumaan, hakenut lehdet (KSML & HS) ja ladannut kahvinkeittimen valmiiksi. Mikäpä siis minun ollessa... Oleskelen yöpaita-asuisena vielä tämän aamupäivän, kun ei kerran tarvitse virallisempaa vetää päälle - ansiomerkeistä puhumattakaan.

Itsenäisyys on minulle sitä, että saan ajatella oman pääkoppani sisällä mitä haluan ja jopa sanoa osan niistä ajatuksista ääneen; sen kummemmin miettimättä. Itsenäisyys on vapautta nousta tarvittaessa barrikadeille, marssia mielenosoituskulkueessa, tilata ja lukea kaikenlaisia lehtiä ja liikkua vapaasti.

Hieman mukaillen: Ukin ansiosta lippu liehuu.

1234-haaste

53. haasteviikko ja viikon haastenumero on neljäkymmentäkuusi (46).

Mausteinen talo

Yhden taikinan verran leivottiin eilen pipareita. Talo tuoksui neilikalta, kardemummalta, inkivääriltä, kanelilta. Päätimme kutsua tästä lähtien ko. taikinan pipareita Peltokallion pipareiksi - onhan täällä ollut pappina joskus Liimatainenkin ja hyvä ystäväni leipoo Liimataisen pipareita. (Oma nimityksemme on vailla mitään tosipohjaa ja siksi niin viehättävä...)

Oravan seikkailut lintukotomaailmassa ovat saaneet jatkoa. Meillähän on lintulauta, jonka katolle orava tapasi kiivetä syömään ja siinä siementen syömisen ohella puraisi aina silloin tällöin palan lintulaudastakin ja sitä emme oikein hyväksyneet. No, mies laittoi lintulaudan jalustaan muoviputken, jota pitkin orava ei ehkä pääsisi kiipeämään. Orava pääsi. Miehen seuraava siirto oli silikonispray ja putken käsittely sillä. Konsti tehosi ja orava ei päässyt enää ylös. Muutaman kerran saimme todistaa sitä, kuinka yritys epäonnistui ja orava mötkähti maahan. Nolona, kuinkas muuten. Hyppy-yritykset viereisestä koivusta lintulaudan katolle eivät myöskään onnistuneet... - Tänä aamuna orava sai kourallisen maapähkinöitä lintulaudan juurelle. Mies heltyi.

Kutomista

Päivän onnittelut: Onnea 26 vuotta täyttävälle kummityttö-Kerttulille!
Eilen illalla aloitin uuden baktuksen (5.) kutomista. Kutominen sujui hyvin Muodin huipulle -ohjelmaa seuratessa. Olisin toivonut joko Jarnon tai Mirkan pääsevän finaaliin... Plääh. Kovaa on peli huipun tuntumassa ja katsojathan näkevät vain murto-osan kaikesta. Spraymaalista voi syntyä iso kiista, kun kaikki toimivat omilla äärirajoillaan. - Minulle onneksi riittää villalanka ja puikot ja niitäkään ei tarvitse toisten pöydiltä käydä ns. lainaamassa. Tosin lankoja pitää olla paljon erilaisia ja puikkoja eri kokoisina. Eilenkin vasta kolmannet puikot (5) olivat mielestäni ne oikeat, kun ensimmäiset (3,5) ja toiset (4) eivät tuntuneet sopivilta. On se tarkkaa!

Naapurissa

Tänä aamuna kahdeksan jälkeen seisoin jo Multiantien ja Uuraistentien risteystä lähellä olevalla bussipysäkillä (johon ennen vanhaan kirjastoauto tapasi pysähtyä) ja odotin. En ollut ensimmäistä kertaa menossa pappien kyytiin! Matkasimme Multialle kokoustamaan kalenterien kanssa. Kollegiaalinen aamupäivä vilahti nopeasti asioiden ja leikinlaskun vaihdellessa. Meitä pidettiin kuin piispaa pappilassa eli kahvia ja ruokaa oli tarjolla yllin kyllin. Vastavuorokerta toukokuulla sijoittuu ilmeisesti paikalliseen pizzeriaan...

Aamun komea kuu pakkastaivaalla oli upea ja tallensin sen kamerakännykän taustakuvaksi. Koko luonto on tänään pukeutunut juhlapukuun, hallanharsoihin ja siniharmaaseen samettiin. Kirkas päivä, parempi mieli.

Luontoelämyksiä matkalla Multialta Petäjävedelle
- tien varressa seissyt pöllö
- auton alle jäänyt valkopukuinen jänis
- juomatölkki
Kolmas pääsi yllättämään, kun odotimme joko hirveä tai sutta.

Valokuvatorstain 151. haaste

Tämän viikon haaste on sininen ja valkoinen.

Unelman aamuna

Uuden kahvinkeittimen myötä meillä Laurilassa aamuista on tullut hiljaisempia. Nykyään kahvia voi meillä keittää melkeinpä salaa - tosin en ole huomannut, että sellaista mahdollisuutta tarvittaisiin, kun julkikahvit on ihan hyväksyttyjä.
Monenmonen lämpimän yön jälkeen maa on viimeöisen pikkupakkasen jäljiltä vähän ihmeissään. Ruohikko muuttunut vähän kylmänharmaaksi ja tukka säikähdyksestä vielä pystyssä. Taivaalla mollottaa iso keltainen kuu, joka sekin on kuin satukirjan sivulta suoraan. Omituinen aamu, täytyy sanoa.

Eilisillan viihdykkeenä aloittelin Tuomas Kyrön uusinta. ´700 grammaa´(WSOY 2009) on hykerryttävän hauskasti tehty, kun tekstin välissä on aina kenen-milloinkin kommentteja. Pidän Kyrön tyylistä, joten taisin löytää taas uuden kirjailijan itselleni.

Joulukuun eka

Kävin laulattamassa Ikiviuhkoja ja juomassa kupillisen erittäin hyvää kahvia pienen piparkakun kera. Lauluohjelmistossamme oli tänään taas mm. En päivääkään vaihtaisi pois. Yllätyksenä itselleni huomasin mieleni herkistyvän seiskaan (asteikolla yhdestä kymppiin) kertosäkeen kohdalla: Saan olla niin paljosta kiitollinen, kunhan vain osoittaa muistaisin sen. - Ehkä näillä vuosikymmenillä jo alkaa ymmärtää, miksi monen vanhemman ihmisen silmissä saattaa herkästi kimallella...

Tänään vietetään maailman aidspäivää. Vuodesta 1988 lähtien sitä on vietetty teemapäivänä. Kannattaa pysähtyä hetkeksi miettimään...

Antti, Antero, Atte, Anders, Andreas, Andre ja Andrea

Marraskuu vetää viimeisiään ja joulukuu odottaa jo nurkan takana. Nimipäiväsankareita on tiedossa monta - isoveli ihkaensimmäisenä. Sitten toisen nimen nimipäiväsankareita on oma mies, oma poika, oma veljenpoika. Onnittelut kaikille!

Tämä syksy on ollut lukemisen aikaa. Uutuuskirjoja olen kantanut kirjastosta yksi toisensa jälkeen. Nyt on menossa Pirjo Hassisen uusin (Sano että haluat, Otava 2009) ja se tuntuu aika konstikkaalta eli en meinaa saada siitä mitään otetta, en vielä edes sivun 240 paikkeilla. Seuraavana odottavat Katja Kallion Syntikirja ja Tommy Tabermannin Naaras. Syksyyn on siis mahtunut tuhansittain sanoja - ja kaikki ääneen sanottu vielä sen lisäksi...

Kirkon synttäreillä

Kuntamme uudempi kirkko vietti tänään synttäreitä, kun 130 v oli tullut mittariin. Pitkän messun jälkeen oli juhlakahvitilaisuus, jossa oli leipomiani pipareita tarjolla (sekä kahvia ja täytekakkua) ja olihan minulta sinne tilattu runo.

Salmentauksen mäki
on syyskuisena sunnuntaina tupaten täynnä.
Mitä ihmettä,
kysyy kulkumies,
ettäkö pyhäpäivä?
Mustapukuinen väki heristää satoja sormia
ja
keskittyy vakavin ilmein.

Salmentauksen mäellä
on kaksi kolmannesta sisällä,
yksi ulkona.
Mitä ihmettä,
kysyy kulkumies,
ettäkö uusi kirkko?
Mustapukuinen väki keskittyy vakavin ilmein
ja
veisaa.

Salmentauksen mäki
täyttyy entisestään.
Mitä ihmettä,
kysyy kulkumies,
ettäkö pidot?
Mustapukuinen väki heristää satoja sormia
ja sanoo:
Vain kutsuvieraille.

Mitä ihmettä,
kysyy kulkumies,
ettäkö kirkossa?
Ja vain kutsuvieraille?

Ohi kulkee Perenius,
taputtaa miestä olkapäähän.
toteaa lempeällä äänellä:
Joka pyhä,
joka pyhä.

Tingelitangelipakko

(Blogin ylätunnisteen kuva piti vaihtaa, kun lunta ei ole mailla halmeilla...)

Kaupoissa on joulutavarat esillä ja tahtomattaan asiakkaat ovat joulumusiikin kuuntelijoita. Mitähän kaupan henkilökunta kuuntelee kotonaan omassa joulussa - luultavasti ei ehkä sitä samaa tingelitangelia eikä tiptappia...
Kodeissa on jouluvalmistelut menossa ja tiedän jo joitakin, jotka etsivät joulukoristeita esille. Suomenruotsalaisista osa on jo käynyt kaatamassa pikkujoulukuusen ja keittävät riisipuuroa ja jakavat jälkikasvulle paketteja. Ja pikkujoulusta isoonjouluun koti on samassa jouluisessa asussa. Hejaheja...

Tässä(kin) asiassa haluan säilyttää oman linjani ja sen linjan, joka meillä on ollut jo joulusta -82 alkaen:
* Koristeet ja kuusi laitetaan vasta aatonaattona ja aattona.
* Joulukuusen valot saavat palaa yötä päivää sitten aina loppiaiseen asti.
* Riisipuuroa keitetään vasta jouluaattoaamuna.
*Joulurauhan julistamiseen mennessä koti ja ihmiset ovat täysin jouluvalmiudessa.

1234-haaste

Viikon haastenumero on 51.
Nuorisoseurahenkisten vanhempien lapsena minulla on työhuoneeni hyllyssä Pyrkijä-lehden vuosikerta 1951 sidottuna.

Torstairaportti

Eilen lähdettiin täyttä häkää käymään kaupungissa, kun häkävaroitin oli hyvässä tarjouksessa... Samalla vietiin muutama kassillinen tavaraa taas kirpparille ja mukaan sieltä ei lähtenyt kuin kirja, pieni kippo, t-paita ja pieni punainen jouluinen liina.
Illan omistin sitten piparkakkutehtaalle. Puolenyön maissa koko talo tuoksui kanelilta, neilikalta, kardemummalta, pomeranssilta, siirapilta ja kaikki mahdolliset tarjottimet olivat täynnä pipareita. Tällä kertaa käytin yhtä ja samaa muottia koko ajan. Sen verran kaulimista siinä kolmetuntisessa oli, että tänä aamuna vatsalihaksissa vielä tuntui...

Muodin huipulla -ohjelman lopussa oli hyvä yllätys, kun Jarno ei sitten tippunutkaan eli tuomarit jujuttivat katsojia ja Jarnoa täpöllä. (Kyseinen suunnittelija on ollut koko ajan suosikkini.) Pientä suukopua moinen aiheutti muissa. Tilanne tiivistyy ja peli kiristyy.
Harper´s Island päättyi myös eilen ja hyvin pysyi paketissa tuo 13-osainen sarja. Parin viimeisen osan käänteitä ei varmaankaan kukaan oikein aavistanut etukäteen. Itse mietin Trishin isän saadessa kattokruunu-giljotiinin päähänsä Henryn hyvyyttä/pahuutta, mutta vain ohikiitävän hetken ajan. Huh.
Eli ehdin minä leipomisen lisäksi myös katsoa sarjoja...

Valokuvatorstain 150. haaste

Tällä viikolla haasteena on Jotta en unohtaisi.

Ähtäri, Juurikkakangas

Katri, Kaija, Katja, Kaisa, Kati, Kaarina, Kaisu, Riina, Katariina, Katriina

Tänään on nimipäiväsankareina yksi R- ja moni K-kirjaimella alkavaa nainen. Privaattionnittelut lähetän pikku-Kaisalle Lontooseen!
Kaisanpäivä kun on, niin nyt on kuulemma aika keriä lampaat, sillä villa on parasta juuri nyt. Meillä on kyllä kerihtimet, mutta lampaiden kanssa on vähän heikommin. Ei edes pehmoeläinkarsinasta taida löytyä. Itse muistan mummolassa (Vintturi, Kaustinen) nähneeni Kaisu-tädin kerimiä lampaita, jotka olivat jotenkin nolon näköisiä - ikään kuin nakurannalta yllätettyjä.
Mummolassa oli ensin lehmiä ja kanoja (joita minä kutsuin serkuiksi) ja sitten vasta myöhemmin lampaita. Lehmistä muistan kaksi nimeltä - Rusko ja Ralli. Olivat siis syntyneet sinä vuonna, kun vasikat piti nimetä R-kirjaimella.

Eilen oli monta ilonaihetta:
- sain uusia bambupuikkoja
- tilatut piparimuotit olivat jämäkän oloisia
- sain tehtyä paperitöitä ihan ajoissa
- yhdestä ystävästä oli tullut mummo

Tämä päivä on vasta alussa. Yritän tehdä tästäkin onnistuneen ja ainakin näköiseni.

Kuukausi jouluun

Joulukorttimateriaalilaatikot on pengottu ja ideakin jo kehitelty. Toteuttamisen aika on sitten varmaankin ensi viikolla. Varastoista löytyi vielä viimevuotisia joulupostimerkkejäkin paljon... Ei siis huolen häivää!
Tällä viikolla ei onnistuisikaan mikään jouluaskartelu eikä tip-tap, kun ilma on kuin syksyinen morsian ja ruoho yrittää ihan selvästi vihertää. Ihmeellinen syksy - kolme kertaa sadassa vuodessa, luki lehdessä. Itse muistan syksyn -82 omituisuuden, kun sellaisen syksyn sanottiin tulevan vain kerran sadassa vuodessa. Minun tuurillani se oli juuri silloin, muutenkin. <3
Petter Ohlsia vapaasti mukaillen: Kolmekymmentä yötä jouluun on...

Spekulointia

Ruokapöydässä virisi mielenkiintoinen keskustelu, joka osittain lähti yöpöytälukemisestani (Erik Wahlström: Jumala / Schildts Kustannus 2006). Siinä punajuuri-peruna-porkkanavuoan ja suklaakiisselin välillä spekuloitiin mm siitä, miksei kirjasta sinänsä noussut isompaa kohua siinä vaiheessa, kun se ilmestyi. Syitä on varmaankin monia. Ehkä siitä ei uskallettu keskustella, ettei leimannuta a) tiukkapipouskovaisiksi b) liian vapaamielisiksi c) hauskankriittisiksi. Jossakin oli kysytty Wahlströmiltä, onko kyseessä jumalanpilkka. Kirjailija oli vastannut, että sellaista ei voi pilkata, mihin ei usko.

Triviaa: Kirjan suomentajan Leena Vallisaaren isä on Suomen Lähetysseuran apulaisjohtaja vuosien takaa eli Aleksi Vallisaari.
Erik Wahlströmin isä, Jarl Wahlström, on puolestaan ollut Pelastusarmeijan kansainvälinen johtaja.

Itse olen oppinut vuosien mittaan yleensäkin keskustelemaan. Nykyään en kaihda edes debattia, vaikka rakentava dialogi onkin parasta, mitä tiedän.

Tarinoita

(Kuva ei ole James Wilsonin työhuoneen seinältä, vaan esikoiseni olohuoneesta.)

Jokainen elämä sisältää tarinoita. Joskus löydän itseni miettimästä jonkun lähimmäisen nahkoihin menemistä ja sitä todellisuutta, jossa tuo toinen elää. Itse asiassa missä kaksi tai kolme on koolla, siellä on monen novellin tai näytelmän ainekset ihan tarjottimella. Otettavissa, muunneltavissa, väritettävissä. Ei paha.
Neljän vuoden tiiviin tyoputken aikana tapasin ihmisiä eri tilanteissa. Helpointa oli aistia ilo ja suru, mutta oli muutakin. Katkeruus, kiitollisuus, pettymys, katumus, syyllisyys - miten paljon tunteita olikaan liikkeellä. Monta kirjoittamatonta, monta kirjoittamatta jätettävää tarinaa.

Maanantaiaamuun ei yleensä kuulu ylevät ajatukset. Tähän kuuluu yleensä tyhjä jääkaappi, täysi työviikko ja väärät vaatteet. Entä jos ajattelisimme yhden ei-arkisen ajatuksen ihan aamutuimaan - voisihan se olla ihan kannattava kokeilu. Lupaan yrittää. Apuna käytän nyt ensiksi kirjaa, josta nappaan umpimähkäisellä raamattutekniikalla yhden mietelauseen. " Ajattele väärin jos haluat, mutta ajattele aina itse." (Naisen tie, Karisto 2004/ s. 34 Doris Lessing)

Ei tuomita -

viedään hourujen hoitoon. (Tämä liittyy tarinaan, jota kuulin hyvin usein kotikotona. Oli ollut aviovaimo Matilda Kortteinen, joka oli miestään lyönyt kirveellä ja joutunut siitä oikeuden eteen ja tuomio oli ollut tuo. Tarina osattiin kertoa sanasta sanaan, kun se kuultiin niin monta kertaa...)

Tuomiosunnuntain ehdottomasti paras virsi on 160, joka on kaunis ja koruton, vaikka teksti on aika riipaiseva. Tänä vuonna en itse ollut työvuorossa, mutta mieluusti kaipaan tuomiosunnuntain messuun karuutta. Aikanaan yhden työkaverin kanssa suunnittelimme jopa savutehosteita kuvastamaan päivän tehoa. (Terveisiä vaan Lontooseen!)

Eli tämän päivän teema on kenen joukoissa seisot - lampaiden vai vuohien? Itse en haluaisi olla lammasmainen lammas, joka on niin laumaeläin, että menee sinne minne muutkin, eikä pane vastaan. Tai niin no, jos lammas, niin sitten ainakin olen mieluummin pässi.

Tämä on kahdessadas (200.) postaus. GA:n mukaan lukijoita on aika mukava joukko - osa varmaankin uppotuttuja, osa uppo-outoja. Kiva, kun olette kaikki olemassa!

Laurilan matematiikkaa

* Jos saunomiskertoja yhteen päivään mahtuu kaksi, niin montako kertaa päivässä sitten leivotaan?
Vastaus: kaksi.
* Jos toista on rakastanut jo kaksikymmentäseitsemän vuotta, niin montako kertaa päivässä voi halata?
Vastaus: monenmonta.
* Jos vaniljarullapullia pellille mahtuu kuusitoista, niin montako niitä syödään?
Vastaus: sopivasti.