(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

maanantai 23. marraskuuta 2009

Tarinoita

(Kuva ei ole James Wilsonin työhuoneen seinältä, vaan esikoiseni olohuoneesta.)

Jokainen elämä sisältää tarinoita. Joskus löydän itseni miettimästä jonkun lähimmäisen nahkoihin menemistä ja sitä todellisuutta, jossa tuo toinen elää. Itse asiassa missä kaksi tai kolme on koolla, siellä on monen novellin tai näytelmän ainekset ihan tarjottimella. Otettavissa, muunneltavissa, väritettävissä. Ei paha.
Neljän vuoden tiiviin tyoputken aikana tapasin ihmisiä eri tilanteissa. Helpointa oli aistia ilo ja suru, mutta oli muutakin. Katkeruus, kiitollisuus, pettymys, katumus, syyllisyys - miten paljon tunteita olikaan liikkeellä. Monta kirjoittamatonta, monta kirjoittamatta jätettävää tarinaa.

Maanantaiaamuun ei yleensä kuulu ylevät ajatukset. Tähän kuuluu yleensä tyhjä jääkaappi, täysi työviikko ja väärät vaatteet. Entä jos ajattelisimme yhden ei-arkisen ajatuksen ihan aamutuimaan - voisihan se olla ihan kannattava kokeilu. Lupaan yrittää. Apuna käytän nyt ensiksi kirjaa, josta nappaan umpimähkäisellä raamattutekniikalla yhden mietelauseen. " Ajattele väärin jos haluat, mutta ajattele aina itse." (Naisen tie, Karisto 2004/ s. 34 Doris Lessing)

2 kommenttia: