Eilen siis vedettiin aamusella lippu salkoon ja illalla oli mansikkakakkua ja Loirin Leino-tulkinnat levyltä. (Mies ja tyttö olivat kuunnelleet lauluja jo aikaisemminkin, kun minä olin töissä.)
Eino Leino oli upea sananiekka. Mainioita ovat myös olleet Taisto Wesslin, Perttu Hietanen ja V-M Loiri. Meillä ainakin on noita levyjä kuunneltu (löytyy LP- ja CD-formaatissa) satoja kertoja ja niinpähän sanatkin osataan lähes ulkoa... (Ja alkusoitosta jo tietää, mikä laulu on seuraavana.)
Ko. musiikista piti myös äitini. Ehkä se juontui siitä, kun Leinoa oli paljon nuorena lausuttu yhdessä ja erikseen.
Kaksi runoa teemalla Eino Leinon jalanjäljissä:
Sillanaluksen hämärässä pullo kiertää.
Mies kävelee lähemmäksi,
tarraa vapisevin käsin mikrofoniin,
antaa tulla julkilausuman:
Käärikää mulle sätkä,
kyllä Eino oli hyvä jätkä.
Yliopiston ovi raottuu ja naukuu.
Harmaapartainen vahtimestari
katsoo epäluuloisena,
tunnistaa vasta neniemme koskettaessa.
Lyö käsiään yhteen innoissaan, suorastaan uhkuen:
Mieleen jäi muutama pätkä,
Leino oli oikein hyvä jätkä.
(2002)
Ja paljon sanoja meille jää,
vaikk´ osan niistä jo käytit.
Oi kirkkaus suven, päivät nää,
miten kaiken sä valollas täytit!
Kun ylitse kukkivan metsähaan
soi soitto nyt kissankellon,
sen soittoa rauhassa kuunnellaan
me vieressä laineisen pellon.
Se rauha, mi sieluuni laskeutuu,
saa tulla sun muistosi myötä.
Jää hyvästi päivä, jää omenapuu -
mä kuiskaan vain: Hyvää yötä!
(1998)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti