(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

sunnuntai 5. heinäkuuta 2009

Kappelilla










Kappelin seinien sisällä on itkemättömiä ja itkettyjä itkuja, kaipausta, katkeria ajatuksia, pitkiä mietteitä, monenkokoista surua, lähettämättömiä kirjeitä, sammutettuja kynttilöitä, viimeisen matkan hiekkaa.

2 kommenttia:

  1. Aivan upeita kuvia, jotka koskettavat ja tavoittavat paljon siitä kappelin tunnelmasta, joka itsellenikin on tuttu.

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Tuo meidän kappelimme on karuudessaan ja kauneudessaan ihan ainutlaatuinen...

    VastaaPoista