(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

torstai 30. heinäkuuta 2009

Mitta täynnä ja muita ajatuksia

Eilen lähtiessäni mustikoimasta jo ennen muita oli kuopus ja isänsä keskustelleet ja arvelleet minulla olleen mitta täynnä. Kuopus oli lakonisen sarkastisesti todennut, että desin mitta. Tällä kertaa ei veikkaus mitan täyttymisestä ollut ihan totta, vaikkakaan en ole mikään marjastaja - ehkä etunimeni jo kertoo suhteestani marjanpoimintaan...

Parisuhteessa voi olla aina silloin tällöin mitta täynnä, kuppi nurin, kumpaa tahansa voi ottaa kupoliin, voi polttaa proput tai käämit, repiä pelihousunsa ja vaikkapa ottaa hatkat. Hyvin kuvaavia ilmaisuja ah-niin-vaikeasta-ja-samalla-ihanasta-parisuhteesta ja sen tilanteista.

Parisuhde vai pari suhdetta? Mieluummin otan sen ensimmäisen. Kaikki se kestää ja vaikka kaikki muut pettävät, rakkaus jaksaa.
Vapaasti Paavalia lainaten:

Vaikka lainaisin taivaan enkeleiltä kauniit sanat,
mutta sydämessäni en rakastaisi,
olisi puheeni vain tiukujen helinää.
Vaikka minulle kerrottaisiin
kaikki tämän maailman salaisuudet,
mutta ajatuksissani ei olisi rakkautta,
en tietäisi mitään.
Vaikka antaisin kaiken omani pois,
mutta en tietäisi rakkaudesta,
ei se auttaisi minua.
Rakkaus on kaikki; se ei ole mitä tahansa,
se tekee kaiken pyytämättä mitään.
Rakkaus tuntee ilon ja totuuden,
löytää etsimättäkin.
Rakkaus pysyy aina,
vaikka tieto ja salaisuudet katoavat.
Se on täydellistä,
se on suurta,
se on enkelien tiukujen etäistä ääntä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti