(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

perjantai 24. heinäkuuta 2009

Mistä näitä kävijöitä oikein tulee?


Turha kysymys sinänsä, kun Google Analytics kertoo asian tarkalleen... mutta silti ihmettelen, kun kahden kuukauden aikana on 209 yksittäistä kävijää löytänyt Hippokampustajan. Tunnen eräänlaista äidinylpeyttä blogistani - samoin kuin kahdesta muusta, joista voin konkreettisesti tuntea ÄIDINylpeyttä.

Tätä blogia on hauska kirjoittaa. En yritä tavoitella kepeää jutustelua, kun se ei ole minun juttuni edes IRL. En yritä mitään. En teeskentele, en esitä. Ehkä neljänkymmenen vuoden kirjoitusharrastus muodossa ja toisessa tuo mukanaan sen, että kirjoittaminen luonnistuu suhteellisen helposti. Jos sen myötä blogia on mukava lukea, olen onnistunut. Jos saan edes yhden ihmisen päivän mittaan hymähtelemään tai hymyilemään, se riittää minulle. Se on paljon enemmän kuin sata jänistä - niin kuin meillä usein siteerataan jänismatematiikkaa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti