Lauantaiaamu

Tänä aamuna heräsin sinisen aitan parvella seitsemän aikana ja mietin, onko jo aamu. Esikoisen tekemästä Suomisen veljekset -kellosta kun ei kovin kaukaa viisareiden oikeaa asemaa erota. Kurottauduin lähemmäksi ja totesin heräämisen mahdolliseksi. Ja ei muuta kuin kahvinkeittoon...
Tämä aamu oli poikkeus sikäli, että en hipsinyt postilaatikolle yöpaitaisena.

Aamu on edelleenkin kaunis, vaikka kello on kohta kaksi tuntia enemmän. Vielä ei ole paahtavan auringon aika, vaan aamu väreilee lämpöä pikku hiljaa. Tätä aamua voisi ehkä kutsua lyyriseksi lauantaiaamuksi.

Yrttimaan keskellä kohoaa keskikokoinen humalasalko.
Perheessä niitä on useampi.
Harvemmin humalassa.