Tänä aamuna heräsin vasta puoli yhdeksän aikana ja takana oli siis pitkä, unirikas yö ja hyvä nukkuminen. Uskon vahvasti unisiepparin toimivan... (Aitassa yksi, makuuhuoneessa yksi ja tarvittaessa unisiepparikorvikset, jos uni yllättää kesken päivää.)
Nukkuminen on elämän alku- ja jälkipäässä tärkeässä asemassa. Vauvan nukkumiset kiinnostavat koko sukua ja yhdessä pohditaan, millä unirytmi saataisiin kuntoon ja miksi jotkut vauvat eivät vaan nuku niin hyvin kuin toiset. (Terveisiä vaan pikkuveljelle, joka kuuleman mukaan ei kaksivuotiaaksi asti juuri nukkunut...)
Sitten seuraa pitkä väli, jolloin kuitenkin nukutaan joka päivästä se kolmannes, mutta ei sen suurempaa numeroa asiasta tehdä.
Kunnes taas vanhemman ihmisen nukkuminen kiinnostaa ja kahden jo ikääntyneemmän vaeltajan kohdatessa vakiokysymys on: Miten sait nukuttua?
Isä-Erkki tapasi siteerata (sananlaskuksi luulemaani, mutta Kantelettaren tekstiä se olikin): "Jos oli leipeä vähemmän, niin oli unta viljemmältä. " Hymy karehti suupielissä, kun muu väki nukkui mieluusti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti