Eilen illalla meillä oli kahvivieraita ja koska kyseessä oli Kettulan kirvesmies (+vaimo), oli pöydässä muun tarjoamisen lisäksi kettukarkkeja. Tulipahan sitten puhetta, kuinka kauan noita karkkeja on valmistettu ja osasin neuvoa kirjan, josta tieto löytyi. Kyseessä on Fazerin ensimmäinen teollisesti tuotettu karamelli vuodelta 1895 eli tästä lähtien se on helppo muistaa Kaustisen vaarin, Yrjö Nikolai Kauniston syntymävuodesta.
Unimaailmasta puhuttiin myös ja siitä, kuinka unissa vaikkapa ajokortiton osaa ajaa autoa ja varsin hyvin tietää sen, ettei oikeastaan saisi ajaa, mutta kun näkyy käyvän niin hyvin... Samoin lentämisen helppous oli tuttua.
Tietynasteinen sosiaalisuus sopii minulle, mutta vain välillä. Koti on sen verran hyvä paikka, että täällä viihtyy paremmin kuin kylässä. Onhan tämän paikan itse valinnut itselleen, vaikka uskon jollakin voimalla olleen sormensa pelissä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti