Sinäkin Baktukseni!

Kuukauden aikana olen kutonut kolmet ranteenlämmittimet (eli kuuteen ranteeseen) ja yhdet säärystimet (kahteen sääreen) ja kaulahuivin (yhteen kaulaan). Neuleihmisille se nyt ei ole mikään mainitsemisen arvoinen saavutus, mutta meikäläiselle tuuletuksen paikka! Ihanaa puuhaa ja jollakin tasolla varsin terapeuttista... Nyt sitten piti kokeilla uutta villitystä, Baktusta. Joku luonnehti Baktuksen kutomisen rentouttavaksi, jossa aivot saavat olla narikassa. Vähän samoja fiiliksiä olen itse kokenut.
Baktus on siis kolmiohuivi, jossa ensin lisätään silmukoita ja sitten kun arvellaan huivin olevan tarpeeksi pitkä, aletaan niitä kaventaa. Bambupuikot ovat nyt debytoineet ja hyviksi olen havainnut.

Tämä ilta on laatuaikaa omassa seurassa, joten taidan kutoa, lukea uusinta Dekoa, keittää kannullisen vihreää teetä, sytyttää pari kynttilää olohuoneen pöydälle ja ajatella sinisiä ajatuksia - Veikko Huovisen muistoa kunnioittaen.