(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

sunnuntai 4. lokakuuta 2009

Sateen ropinaa



Heräsimme ennen yhdeksää (vapaapäivä kummallakin, niin ei ollut mitään kiirettä herätä unimaailmasta - unensieppaaja toi taas hyviä unia, joten se ei ole turhaan sängynpäädyssä roikkumassa) ja sade ropisi kattoon. Tällä hetkellä ropina on muuttunut jo jonkinasteiseksi pauhinaksi ja mies totesi, että sataa maahan saakka.

Tänään aion kirjoittaa kirjeen, kutoa säärystimet valmiiksi, leipoa pellillisen sämpylöitä. Muuten aion vaan olla ja nauttia sadepäivästä. Kynttilät kuuluvat asiaan, samoin hyvä musiikki tai hyvä elokuva (tai jopa molemmat) ja sunnuntaipäivän ehdoton kruunu - Täällä Pohjantähden alla -kuunnelma. Tänään on vuorossa yhdeksäs osa. Pääsemme taas melkein tunniksi Leppäsen Preetin, Koskelan Jussin, kirkkoherra Salpakarin, Kivivuoren Oton ja muiden pentinkulmalaisten maailmaan. Sunnuntait on pitkäksi aikaa kruunattuja... Tai pitkäksi ja pitkäksi, tämän osan jälkeen on enää kaksitoista osaa jäljellä...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti