Kolme tuntia vielä...

Tilinpäätös

On tapana tehdä tilinpäätös tilikauden lopussa; olkoon tämä postaus siis sellainen

Vuosi 2009 on ollut Hyvä Vuosi. Muutamia mukavia asioita:
- uudet työkuviot
- yrttimaan kukoistaminen
- fillaroidut 1891 km toukokuusta marraskuuhun
- spinnatut 801 km toukokuusta joulukuuhun
- hyvät keskustelut
- kuumat saunat
- erittäin hyvät kokkailut
- paras mahdollinen syntymäpäivälahja eli kamera
- omannäköinen syntymäpäivä huhtikuussa
- ikimono

Ensi vuodeksi en aio luvata mitään, kun en lupauksia tunnetusti osaa pitää. Tai jos kuitenkin - yritän olla suvaitsevaisempi, ahkerampi ja liikkuvaisempi...
Tavataan ensi vuonna - olkaa ihmisiksi!

Taavetinpäivänä

Virastossa oli semivilkas päivä. Aamupäivä mennä vilahti niin, että vatsan kurniessa tajusin ruokatuntiajan olevan käsillä ja lounassalaatti (Laurilan keittiöstä) maistui tosi hyvältä keittiössä keittiöjakkaralla istuen ja popsien.

Huushollissa on vielä joulu. TIETYSTI! Antaa svenskatalande-väen aloittaa joulunvieton joulukuun alussa ja lopettaa sen jo näihin päiviin. Meillä on joulu loppiaiseen asti. Ja muutama suklaakonvehtikin vielä jäljellä...

Lunta tulvillaan

Otsikko on sattumoisin erittäin sopiva, kun katsoo ulos ikkunasta ja kun lumiaurakin oli joutunut eilen kahdesti käymään kylätiellämme... Illalla sonnustauduimme haalareihin ja käytiin lapioimassa erinäisiä polkuja ja vielä siistittiin etupihan "parkkialue" ja todettiin olevamme hyviä ja mentiin kuumaan saunaan.

Eilinen päivä kului virastossa. Oletin, että kyseessä on hipihiljainen päivä, mutta ei ollenkaan! Puhelin soi monta kertaa, väkeä kävi, sovittiin toimituksia, pyydettiin sukuselvityksiä - kudin sai olla laukussa koko päivän (Leenalle terveisiä!) ja vasta iltapäivällä tuli hiljaista. Saa nähdä, millainen päivä on keskiviikkona... vetoa en uskalla mennä lyömään...

Mustaa ja valkoista #4

Aiheena on "SILUETTI/PROFIILI"

3. joulupäivä

Vaihteeksi ihan palkkatöissäkin eli tänään kirkonmenot ensin Petäjävedellä, sitten Multialla. Väkeä ei kumpaankaan kirkkoon liiemmälti tullut - taitaa jonkinlainen jouluähky vaivata silläkin rintamalla...
(Kävin myös tarkistamassa, että neulegraffition paikallaan. Ilahduin.)
Lapset peuhasivat isänsä kanssa pihalla lumessa. Äänistä päätellen heillä oli hauskaa. Tein ruokaa. Oli kivaa syödä ihan tavallista uunijuuresvuokaa ja hyvää salaattia... Kaikille maistui ja kokkaajallehan se on tunnetusti paras kiitos.
Huomenna menen taas palkkatöihin, mutta nyt virastoon.

Boxing Day = Pizza Day

Joulu on siinä vaiheessa, että tänään oli perinteinen pizzapäivä. Laurilan taattu pizzeria lunasti taas kerran kaikki odotukset ja neljä pizzaa mennä hupsahti nälkäisen väen vatsoihin. Pizzojen täytteenä oli maissia, sipulia, paprikaa, jalapenoa, ananasta, sinihomejuustoa ja mustaleimaemmentalia.

Tämä joulu jää muistoihin rauhan ja leppoisuuden tyyssijana. Kenelläkään ei ole ollut kiirettä minnekään, joten on ollut aikaa päiväuniin, leffoihin (Putoavia enkeleitä, Pan's labyrinth yms), lueskeluun, suklaanmussutukseen, lautapeleihin (Piirrä&arvaa, Backgammon yms) ja joulumuistelemisiin vuosien takaa.

Tänään uskaltauduimme perheen vanhimman kanssa ulos lumituiskuun. Lenkki ei ollut kovin pitkä, mutta sitäkin kuluttavampi, kun kävelimme myös auraamattomia sivuteitä.

24.12.2009

Joulurauhaa. jouluiloa, jouluvallattomuutta

-

valitkaa siitä sopivat omaan jouluunne!

Meiltä löytyy jokaista...

Joulua jokaiselle!

Joulu löysi perille.
Raivasi tiensä lumen läpi,
pujotteli tuuletustelineellä olevien mattojen ohitse,
hyppäsi joulukorttipurkkiin
ja
pukeutui punaiseen.
Enhän minä ollut epäillyt,
mutta hyvältä se tuntuu.
Taas kerran.

Aatonaattona

Kuinka paljon mahtuu pieneen taloseen
Pieneen taloseen tavaraa, tomua
Kuinka mahtuu tähän pieneen taloseen
Joulun valoa, aikaa olla vaan.

Tuossa tämän aamupäivän fiilikset siinä vaiheessa, kun jouluangsti meinasi iskeä. Nyt on jo ihan hyvä pössis ja joulu on vähitellen löytämässä tien meille. Tosin lumitöiden tekemistä se vaatii. Sen verran on lunta tullut teille ja aitovierille.

Tänään posti kiikutti vielä viimeisiä kortteja ja yhden paketin. Kohta on kuusenhaku edessä. Perheen vanhin ja nuorin menevät metsään. Tänä vuonna aloitammekin ulkokuusikauden ja sisälle pääsee vain pienenpieni pöytäkuusi tai oikeammin senkkikuusi vihreän senkin päälle.

Kaksi yötä jouluun on...

Eilisen uusia kokeiluja oli kikhernemurekkeen tekeminen, joka alkoi jo toissapäivänä, kun herneet laitettiin yöksi likoamaan. Murekkeeseen tuli mm sipulia, kermaa, rypsiöljyä, mausteita, auringonkukansiemeniä ja ne kikherneet. Leipävuokaan voideltu leivinpaperi ja murekemassa siihen ja uuniin tunniksi paistumaan. Kumottiin paistumisen jälkeen alustalle ja päätettiin jäähdyttää se kunnolla ennen leikkausoperaatiota. Ja illalla sitten leikattiin mureke kahdeksaantoista viipaleeseen ja laitettiin kahteen rasiaan ja pakastimeen. Hieman jo päästiin murusista makuhavaintoja tekemään ja voin sanoa, ettei ollenkaan paha! Rakenne oli ainakin täydellisyyttä hipova. Vaikeusastekerroin kun oli kuitenkin ihkauuden reseptin kanssa aika iso. Jouluaaton jälkeen annan lopullisen arvosanan...

Kirjahyllyjen siivoaminen oli meillä kotikotona aina isä-Erkin mielipuuhaa ja lapsena ihmettelin sitä, miten isä sai siinä puuhassa kulumaan niin paljon aikaa. Siivottuani itse kirjahyllyt eilen en enää ihmettele! "Ai niin, tämä on se, jonka sain.../ Hei, mistä me ostettiinkaan tämä/ Tämä pitää lukea nyt hetipian//selailua, plarausta, muistoja, muistoja, muistoja." Kuulun kirjojarakastaviin ihmisiin, mutta ehkä tammikuussa taas kerran päästämme muutamat kirjat lähtemään luotamme sellaisiin koteihin, joissa niitä tarvitaan. Proosallinen syy kun on Lundioiden rajallinen tila ja hyllystön ähkiminen kirjapinojen alla.

Mustaa ja valkoista #3 haaste

Haasteen aiheena on "MATKAAN JO KÄY"

Valoa ja varjoa

Aamulla oli pihalla kuollut lintu, talitiainen. Meillä on nyt monia veikkauksia linnun kuolinsyystä. Mies arvelee, että orava olisi voinut olla asialla. Toinen vaihtoehto on se, että ruokailunahistelussa lintulaudalla joku toinen lintu olisi nokkaissut vain-lintujen-tietämällä-tavalla tinttiä kaulavaltimoon. Minä ehdotin sydänkohtausta. No, joka tapauksessa meillä on tänään lintu haudattavana.

Tuuvinki oli yön yli uunissa. Hyvältä näyttää. Kolme vuokaa odottaa joulua ja joulupöytää. Eilen kävin ostamassa kassillisen lahjoja ja ne odottavat paketoitumista. Oli tosi kivaa olla kaupungin vilinässä, vaikka siellä olikin samoista syistä väkeä kuin meren mutaa. Lahjojen ostaminen on lempipuuhiani...

1234-haaste

Haasteaihe on yksikkö.

Lauantaina ennen joulua

Laatikkoillan lopputulos näyttää oikein hyvältä. Keittiössä ja koko talossa leijaillut tuoksu oli huumaavan herkullinen... Tänä iltana (alkuperäissuunnitelmasta poiketen) on tuuvinki-ilta, johon kuuluu lasillinen punaviiniä siinä valmistelun lomassa. Kokkailu voisi muuten olla aika mielenkiintoista viiniä välillä siemaillen; ehkä uusia reseptivariaatioita syntyisi kuin sieniä tuhkasta. (Tuo oli ihan oma sanavääntö, mutta perustuu aiheena miehen lukemaan kirjaan Arvin kieliopas.)

Aion junailla tänään lähikaupunkiin (Jyväskylä). Joulupukin asioita on toimitettavana jonkin verran. Luulen kyllä, että maailman taloudellinen notkahdus näkyy myös listan pituudessa...

Tänään onnenkyyhky lentelee lähelle, kun pitkäaikainen aviomies on syntymäpäiväsankari. Onnea, Pentti! Virtuaalihali vielä niiden oikeiden lisäksi!

Laatikkopäivä

Käytiin ruokakaupassa ja ostettiin melkein kärryllinen tavaraa. Jouluksi ja joulua-edeltävään-elämään. Suklaata, tummaa jouluolutta, juustoja yms. Herkullista elämää on siis luvassa lähipäivinä...
Tänään on Laurilassa laatikoidenpaistamispäivä. Aloitan lantulla, jatkan porkkanalla ja uuninviimeisenä on imelletty eli tuuvinki. Laatikoiden tekeminen itse on ollut meillä jo aika pitkään traditiona ja olen kuulemma kehittynyt paljon. Ylpein olen ehdottomasti siitä, että osaan tehdä tuuvinkia, joka on mielestäni joulupöydän ehdoton kunkku.

Pakkasta oli aamulla paljon, mutta nyt on jo kymmenisen astetta ehtinyt lauhtua. Siis pakkanen. Minähän nyt olen melkein aina lauha...

Perinteet

Eilen illalla oli perinteinen joululauluilta Pengerjoella hirvimiesten kodalla. Päätieltä lähtevällä sivutiellä paloi aina siellä täällä ulkotuli maamerkkinä ja opastuksena. Matkanteko tapahtui jouluisissa pakkasmaisemissa - lumen määrä on edelleen täällä aika pieni, mutta sitä kuitenkin on.
Kotaan kokoontui kolmekymmentäviisi pientä ja suurta joululaulajaa eli vähän vähemmän kuin jonakin vuonna, jolloin oltaisiin tehty ahtautumisen euroopanennätys, jos sellaista mitattaisiin. Itse nautin juuri tuosta tilaisuudesta, kun se on joka tavalla niin välitön. Glögikannu ja piparirasia kiertävät jossakin välissä kädestä käteen, arpoja ostetaan, välillä joku innostuu puhumaan jostakin muusta - niin kuin eilen illalla ternimaidosta, joka oli Ulla-nimisen lehmän maitoa. Vaikka jalkoja loppuillasta jo paleli, oli hyvä olla joululaulujen merkeissä koolla.

Perinteet velvoittavat ja samalla tuovat voimaa. Kaikkia perinteitä ei tarvitse jatkaa vuodesta toiseen, jos ne koetaan huonoiksi. Yhdestä perinteestä haluan ehdottomasti pitää kiinni - jouluaattona kuunnellaan joulurauhan julistus keittiön pöydän ääressä joulupuuroa syöden ja silloin on kaikki valmista joulun tulla. Sen verran matriarkkaa minusta toivottavasti löytyy aina...

Aulinpäivänä

Erittäin hyvinnukutun yön (tuntimäärää en kehtaa mainita...) jälkeen olin virkeänä aamukymmeneltä Ystävän pysäkin joulujuhlassa joululaulattamassa. Ohjelmassa oli laulujen lisäksi Tupamäen koululaisten jouluesityksiä, muutama joulumuistelma ja -evankeliumi. Yksi jo vanhempi naisihminen kertoi olevansa vieläkin katkera jostakin joululahjasta, joka olikin siskolle eikä hänelle. (Hänelle taitaa olla myöhäistä sanoa: Hanki elämä. Mutta silti...)

Joulupostia tippuu hiljalleen. Tänä vuonna kortit pääsevät isoon punaiseen kulhoon, jonka kyljessä lukee kylläkin CHIPS, mutta vain toisessa kyljessä. Asettamalla kulhon tarkasti vihreän senkin päälle se näyttää täysin punaiselta jouluiselta korttikulholta.

Eka neulegraffiti/M

Kudottu. Ommeltu paikalleen. Ikuistettu. Julkistettu.

Juhlapäivä

Välillä on onniteltava itseäkin ja miestä, kun tänään meillä tulee kuluneeksi 27 vuotta kihlojenostosta. Päivään sisältyy muistoja: linja-autosta myöhästyminen, silloisen kulinaristisen taidon huipentuma eli pussikeiton valmistaminen, metsämansikan makuisen huulirasvan ostaminen, linja-automatka, kihlat, leivoskahvit, hyvästit asemalla jne. -Tiesin silloin tehneeni oikean ratkaisun ja uskokaa tai älkää, ratkaisu tuntuu edelleen oikealta!

Omassa kunnassa on eilen illalla väännetty kättä/käsiä kahden kyläkoulun puolesta ja vastaan. Äänin 13-8 Ylämäen ja Tupamäen koulut vielä jatkavat toimintaansa. Säästökohteita on siis löydettävä muualta. Helppoa ei ole rahanlaskijoilla näinä aikoina...

Pakkaspäivä

Pakkasmittarimme näytti jo aamulla uskomattomia lukemia (-22) ja vaikka päivällä muutaman asteen lauhtuikin ollaan taas samoissa asteissa. Autoa käytettiin tänään siis hyvin keskitetysti ja samalla kertaa käytiin terveyskeskuksessa reseptinhaussa, apteekissa, postissa, käsityöliikkeessä ja kirjastossa.
Päivän saavutus 1 oli eteisessä oleva pipojen, kaulahuivien, lapasien, huivien, laukkujen ja kenkien kaapin siivoaminen. Kuopukselle suuri kiitos avusta. Pari kassillista sopimattomia pääsi kirpparille.
Saavutus 2 oli sitten joulupostin saattaminen matkaan. Postiporo (proosallisesti kylläkin Itellan auto) lähti kuljettamaan kortteja ja pieniä muistamisia maailmalle. [Pelastusarmeijan joulupataan pääsee tänä vuonna ehdottomasti suurin osa lahjarahoista.]

Mustaa ja valkoista #2

Ja aiheena tällä kertaa TALVI. Sopiva päivä moiseen, kun pakkasmittarissa on lukema -22...

Työraporttia

Vaihteleva työviikonloppu on siinä vaiheessa, että voi nostaa jalat tiskille/pöydälle.

Eilen olin pappilan salissa kauniinherkässä kastetilaisuudessa, jossa kaksi pientä serkkutyttöä saivat nimet. Pilvi Kristiina ja Noora Lumia Aurora olivat isomummunsa ompelemissa kastemekoissa kuin prinsessat ainakin ja käyttäytyivät kuninkaallisen kiltisti. Minua oli pyydetty laulamaan Mikko Alatalon ja Harri Rinteen Suojelusenkeli ja toteutin toiveen ja huomasin laulun jälkeen kyynelten kimaltevan useammassakin silmäparissa, joten se laulu toimi...

Tänään sitten aamulla oli nuorten messu kirkossa ja Samin bändi huolehti muusta musiikista, mutta alku- ja loppuvirren antoivat minun huolekseni - ja monet aamenet yms. Aika kovilla volyymeilla messua vietiin eteenpäin, mutta so what.
Kauneimpiin joululauluihin kokoonnuttiin sitten vielä Ylä-Kintaudelle Ylämäen koululle. Väkeä oli vähemmän kuin yleensä ja ehkä koko ilmapiiriä voisi luonnehtia apeaksi, kyseleväksi ja odottavaksi. Huomenna nimittäin on kunnanvaltuuston kokous, jossa päätetään kunnan kouluverkon kohtalosta ja siitä, jatkaako Ylämäen (ja Tupamäen) koulu vielä ensi syksynä. Laulamisen lisäksi oli perinteinen huutokauppa, jossa lähetysompelupiirin tuotteita ja leivonnaisia oli kaupan. Sain huudettua itselleni maton (taisi olla jo neljäs matto meidän huushollista tuolta peräisin) ja pari kakkua. Lähetystyö kiittää.

Lauantaitunnelmia

Pienikin matka tuntuu jäsenissä, joten viime yönä nukuttiin kuin ellun kanat ja minä vielä otin jälkitirsat, joten vähän yli yhdeksään meni ennen kuin havahduin tähän reaalitodellisuuteen. Mukillinen aamukahvia ja miehen hakema sanomalehti (kiitos!) ja leppoisan lauantaiaamun kiireettömyys - ihan luksusta...

Lunta on taas sen verran, että katsoin viisaammaksi muuttaa otsikkokuvaa. Lyhdyt on yksi heikkouteni kohde ja niitä aina hipelöin ja näpelöin kaupoissa ja joskus ostan uuden tulokkaan lyhtyheimoon. Kynttilöitä muutenkin hupenee syksyn ja talven mittaan aika kiitettävästi. Edelleen liputan Pentikin vekkikynttilöiden puolesta - palavat kiltisti, pitkään ja ovat kauniita katsella. Kynttilävaraston värivalikoima tällä hetkellä keittiön vihreässä kaapissa on varsin kattava; Pentikin liikkeissä nyt voi olla enemmän värejä, mutta tämä onkin kuluttajan koti...

Onnea, Jyri!

Tänään on merkkipäivä. Olen ollut elämästäni puolet eli 25 vuotta Äiti ja rakas/odotettu/toivottu esikoispoika saavutti tänään klo 13.27 25 vuoden iän. Vaikuttihan se muihinkin, eli mieheni on ollut 25 vuotta Isä ja Vesku&Antti ovat olleet 25 vuotta Enoja. Tänään on siis todellakin merkkipäivä!

Eilen jo herkuteltiin täytekakulla Tampereella ja lahjottiin sankaria kaikenlaisella designilla. Illalla oltiin miehen kanssa teatterissa (Tampereen Työväen Teatteri) ja siellä herkuteltiin näytelmällä Paniikki eli Miehiä hermoromahduksen partaalla. Kolmen miehen esitys oli mielestäni aika traaginen kertomus miesten elämästä ja vaikka komiikkaakin oli, ihmettelin kuitenkin sekä nuorempien että vanhempien naisten jatkuvaa nauramista. Etenkin kolmannen päähenkilön esiintyminen näytelmän loppuosassa Aatamin asussa oli heidän mielestään jotakin niin ihmeellistä ja hauskaa ja naurettavaa. Itse totesin miehen heittävän vaatteensa pois ja (sen jälkeen, kun tietysti mittailin katseellani hänen maskuliiniset mittansa) unohdin koko alastomuuden. Mies heitti vaatteiden mukana pois mielestäni paljon muuta tärkeämpää. - Esitys oli loistava, väliajalla juotu punaviini hyvää ja Kellariteatteri mukavan kodikas.

Valokuvatorstain 152. haaste

Tämän viikon haasteena on pysähtynyt.

Onnea, Anna!

Maanantaina kävin pienessä, mutta viihtyisässä lankakaupassa (Poppeli, Jyväskylä). Hain täydennystä bambupuikkovarastoon ja ostin myös yhden vyyhdin tiibettiläistä jakkilankaa. Palvelu oli asiantuntevaa, ystävällistä ja rouva Poppeli lupasi, että liikkeessä saan käydä esittämässä omasta-mielestäni-vaikka- kuinka -tyhmiä kysymyksiä... (Minulla kun niitä tahtoo olla.) Kaupan hyllyt hehkuivat ihania värejä, ohuita ja paksuja lankoja, isoja ja pieniä neuleoptioita. Jos saisin iiiison ihan ylimääräisen rahasumman, tietäisin mitä tekisin...

Tänään oli Mörrien viimeinen laulupiiri ennen joulua. Lauluina tietysti joululauluja. Joku toivoi linnusta kertovaa laulua ja arvelimme sen olevan Varpunen jouluaamuna. Joku oli ollut pikkujoulussa ja syönyt paljon joulupuuroa. Soihdut sammuu -laulussa kielsin piiriläisiä hyppäämästä pöydän päälle, vaikka yhdessä säkeistössä puhutaankin moisesta. Lauloimme lumesta kertovia joululauluja ja toivoimme, että se tehoaisi taian tavoin. - Tammikuussa taas jatketaan ja ensimmäisellä kerralla on tietysti päivitettävä Oikean Joulun kuulumiset.

Kyllikinpäivänä

Tänään onnittelen veljenpoika-Sasua, joka täyttää 29 vuotta. Puolet onnittelupotentiaalista kohdistan Jean Sibeliukselle.

Sibeliuksen musiikissa soi koko luonto; säiden vaihtelut, myrskyt ja rakeet, poutapilvet ja puiden silmut. Oikutteleva, tuittupäinen nero, jonka hengen pystyi aistimaan Ainolassa, jossa muutaman kerran olen 70-luvun lopulla käynyt. Ainola oli paljon muuta kuin museo, se oli koti, josta ihmiset oli vaan leikattu pois ja unohdettu pastettaa takaisin. - Tai eihän sitä tiedä, vaikka aukiolon jälkeen Aino ja Jean siellä vielä kulkivatkin...

Mustaa ja valkoista #1 haaste

Aihe on VANHA.

6.12.2009

Meni vähän pitkäksi tämä aamu, kun kellon viisarit olivat yhdeksässä herätessäni. Mies oli käynyt laittamassa lipun liehumaan, hakenut lehdet (KSML & HS) ja ladannut kahvinkeittimen valmiiksi. Mikäpä siis minun ollessa... Oleskelen yöpaita-asuisena vielä tämän aamupäivän, kun ei kerran tarvitse virallisempaa vetää päälle - ansiomerkeistä puhumattakaan.

Itsenäisyys on minulle sitä, että saan ajatella oman pääkoppani sisällä mitä haluan ja jopa sanoa osan niistä ajatuksista ääneen; sen kummemmin miettimättä. Itsenäisyys on vapautta nousta tarvittaessa barrikadeille, marssia mielenosoituskulkueessa, tilata ja lukea kaikenlaisia lehtiä ja liikkua vapaasti.

Hieman mukaillen: Ukin ansiosta lippu liehuu.

1234-haaste

53. haasteviikko ja viikon haastenumero on neljäkymmentäkuusi (46).

Mausteinen talo

Yhden taikinan verran leivottiin eilen pipareita. Talo tuoksui neilikalta, kardemummalta, inkivääriltä, kanelilta. Päätimme kutsua tästä lähtien ko. taikinan pipareita Peltokallion pipareiksi - onhan täällä ollut pappina joskus Liimatainenkin ja hyvä ystäväni leipoo Liimataisen pipareita. (Oma nimityksemme on vailla mitään tosipohjaa ja siksi niin viehättävä...)

Oravan seikkailut lintukotomaailmassa ovat saaneet jatkoa. Meillähän on lintulauta, jonka katolle orava tapasi kiivetä syömään ja siinä siementen syömisen ohella puraisi aina silloin tällöin palan lintulaudastakin ja sitä emme oikein hyväksyneet. No, mies laittoi lintulaudan jalustaan muoviputken, jota pitkin orava ei ehkä pääsisi kiipeämään. Orava pääsi. Miehen seuraava siirto oli silikonispray ja putken käsittely sillä. Konsti tehosi ja orava ei päässyt enää ylös. Muutaman kerran saimme todistaa sitä, kuinka yritys epäonnistui ja orava mötkähti maahan. Nolona, kuinkas muuten. Hyppy-yritykset viereisestä koivusta lintulaudan katolle eivät myöskään onnistuneet... - Tänä aamuna orava sai kourallisen maapähkinöitä lintulaudan juurelle. Mies heltyi.

Kutomista

Päivän onnittelut: Onnea 26 vuotta täyttävälle kummityttö-Kerttulille!
Eilen illalla aloitin uuden baktuksen (5.) kutomista. Kutominen sujui hyvin Muodin huipulle -ohjelmaa seuratessa. Olisin toivonut joko Jarnon tai Mirkan pääsevän finaaliin... Plääh. Kovaa on peli huipun tuntumassa ja katsojathan näkevät vain murto-osan kaikesta. Spraymaalista voi syntyä iso kiista, kun kaikki toimivat omilla äärirajoillaan. - Minulle onneksi riittää villalanka ja puikot ja niitäkään ei tarvitse toisten pöydiltä käydä ns. lainaamassa. Tosin lankoja pitää olla paljon erilaisia ja puikkoja eri kokoisina. Eilenkin vasta kolmannet puikot (5) olivat mielestäni ne oikeat, kun ensimmäiset (3,5) ja toiset (4) eivät tuntuneet sopivilta. On se tarkkaa!

Naapurissa

Tänä aamuna kahdeksan jälkeen seisoin jo Multiantien ja Uuraistentien risteystä lähellä olevalla bussipysäkillä (johon ennen vanhaan kirjastoauto tapasi pysähtyä) ja odotin. En ollut ensimmäistä kertaa menossa pappien kyytiin! Matkasimme Multialle kokoustamaan kalenterien kanssa. Kollegiaalinen aamupäivä vilahti nopeasti asioiden ja leikinlaskun vaihdellessa. Meitä pidettiin kuin piispaa pappilassa eli kahvia ja ruokaa oli tarjolla yllin kyllin. Vastavuorokerta toukokuulla sijoittuu ilmeisesti paikalliseen pizzeriaan...

Aamun komea kuu pakkastaivaalla oli upea ja tallensin sen kamerakännykän taustakuvaksi. Koko luonto on tänään pukeutunut juhlapukuun, hallanharsoihin ja siniharmaaseen samettiin. Kirkas päivä, parempi mieli.

Luontoelämyksiä matkalla Multialta Petäjävedelle
- tien varressa seissyt pöllö
- auton alle jäänyt valkopukuinen jänis
- juomatölkki
Kolmas pääsi yllättämään, kun odotimme joko hirveä tai sutta.

Valokuvatorstain 151. haaste

Tämän viikon haaste on sininen ja valkoinen.

Unelman aamuna

Uuden kahvinkeittimen myötä meillä Laurilassa aamuista on tullut hiljaisempia. Nykyään kahvia voi meillä keittää melkeinpä salaa - tosin en ole huomannut, että sellaista mahdollisuutta tarvittaisiin, kun julkikahvit on ihan hyväksyttyjä.
Monenmonen lämpimän yön jälkeen maa on viimeöisen pikkupakkasen jäljiltä vähän ihmeissään. Ruohikko muuttunut vähän kylmänharmaaksi ja tukka säikähdyksestä vielä pystyssä. Taivaalla mollottaa iso keltainen kuu, joka sekin on kuin satukirjan sivulta suoraan. Omituinen aamu, täytyy sanoa.

Eilisillan viihdykkeenä aloittelin Tuomas Kyrön uusinta. ´700 grammaa´(WSOY 2009) on hykerryttävän hauskasti tehty, kun tekstin välissä on aina kenen-milloinkin kommentteja. Pidän Kyrön tyylistä, joten taisin löytää taas uuden kirjailijan itselleni.

Joulukuun eka

Kävin laulattamassa Ikiviuhkoja ja juomassa kupillisen erittäin hyvää kahvia pienen piparkakun kera. Lauluohjelmistossamme oli tänään taas mm. En päivääkään vaihtaisi pois. Yllätyksenä itselleni huomasin mieleni herkistyvän seiskaan (asteikolla yhdestä kymppiin) kertosäkeen kohdalla: Saan olla niin paljosta kiitollinen, kunhan vain osoittaa muistaisin sen. - Ehkä näillä vuosikymmenillä jo alkaa ymmärtää, miksi monen vanhemman ihmisen silmissä saattaa herkästi kimallella...

Tänään vietetään maailman aidspäivää. Vuodesta 1988 lähtien sitä on vietetty teemapäivänä. Kannattaa pysähtyä hetkeksi miettimään...