(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

keskiviikko 24. helmikuuta 2010

Jk.

Olin laulattamassa Mörrejä eli siis työkeskuksen väkeä. Ennen laulupiirin alkamista juttelin yhden piiriläisen kanssa kilteistä lapsista ja hän sanoi olevansa tuhma. Kerroin, että vuosien mittaan olen oppinut, että hän on omapäinen, mutta ei missään tapauksessa tuhma. Keskustelukumppani ilostui ihan selvästi asiasta ja lupasi tarjota minulle joskus kahvit Heinähatussa ja vaikka ihan pullan kera.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti