Ti-ti-tyy!

Pakkanen yllätti aamusta ja aurinko on jaksanut paistaa jo tuntikausia kermavaahtoisiin lumipuihin. On kaunista! Tänään kävellessäni Mörrien harjoituksista kotiin kuulin jo, kun jostakin kuului ti-ti-tyy. Tuli hyvä ja keväinen mieli.

Eilen lueskelin arkkipiispakandidaattien vastauksia heille esitettyihin kysymyksiin. Yksi ehdokas heitti mielestäni tosi nerokkaan ajatuksen taivaasta todetessaan, että kaikki eivät ehkä haluakaan päästä taivaaseen. Niinpä. Muistui mieleen kahden vanhan papin keskustelu, jossa he miettivät, onkohan heillä taivaassakin stolat. Sivukorvalla keskustelua kuunnellessani teki mieli sanoa, että oletteko sedät ihan varmoja omasta loppusijoituspaikastanne... Mikään kun ei ole niin varmaa kuin epävarmuus.