(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

sunnuntai 21. helmikuuta 2010

Joko-tai


Oman huoneeni ilmoitustaululla - tuossa ihan katseen päässä - on lehdestä leikattu toteamus: Olen joko-tai-ihminen. Teen täysillä tai en ollenkaan. Miten hyvin se kuvaakaan tätä tyyppiä, joka nahkoissani majailee... Musta tai valkoinen, pimeä tai kirkas, ratkiriemukas tai särkisurullinen.

Äärimmäiset säät saavat minut liikkumaan. Tänään tuo liikkuminen töistä kotiin lähenteli jo jonkinasteista masokismia, kun tuuli ja tuiskusi. Sadat ja taas sadat meteorologiset nuppineulat piiskasivat, mutta silti nautin vallan suunnattomasti tuosta kävelystä! Sain siitä samalla ilmaisen naamankuorinnan ja omenaposket ja kotona odotti päiväkahvit rukiisen vadelmakääretortun kera.

Kaikessa muussakin olen aina ollut joko-tai. Silloin kun rakastan, teen sen sata lasissa. Silloin kun en, olla mökötän pitkän aikaa. Haasteelliseksi on minua joku läheinen joskus sanonut. Sitä varmaan olenkin. Aina.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti