(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

torstai 18. helmikuuta 2010

Särmiä


Parisuhde on eittämättä elämän mielenkiintoisin suhde ja peittoaa äititytärsuhteenkin helposti. Se pieni ero näissä suhteissa on tietysti se, että ensinmainitusta pääsee kuitenkin irti - äidit on aina äitejä, tyttäret aina tyttäriä ja myöhemmin ehkä myös äitejä...
Alussa esitetään ja esitellään itsestä vain se hilepuoli. Vuosien myötä hileet karisevat ja jää pelkkä kiiltokuva, josta kiiltokin häipyy vähitellen. Pinnasta tulee aina vaan karheampi, kunnes sitten jossakin vaiheessa kulunut pinta alkaakin taas muuttua silkinhienoksi.

Itse olen aina ollut raastinrauta. Puolustaudun kuitenkin sillä, että raastinraudan toisella puolella ei satuta, kun se on ihan sileä... Pidän ihmisistä, joissa on särmää. Kunnioitan ihmisiä, jotka ovat haasteellisia - jotka ovat muutakin kuin ihan-samaa-mieltä, meinasin-sanoa ja enhän-minä-mitään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti