(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

lauantai 12. maaliskuuta 2011

11311



Eilen ja tänään olen ajatellut hyvin paljon Japania. Maanjäristyksen ja tsunamin tuhon jäljet alkavat vähitellen paljastua ja moni on avun tarpeessa. Oman lintukodon suojassa on tietysti turvallista, mutta tällaisina päivinä en voi olla miettimättä kodon ulkopuolisia asioita.

Tämä maailma,

joko unta tai totta.
Mikä on unta?
Kun on totta mikä on
niin minä en ole, en.
(Ono no Komachi, suom. Tuomas Anhava)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti