Onnittelen tänään kuopustani, joka täyttää kaksi tusinaa vuotta. Olen iloinen ja ihmeissäni siitä, että kasvatuksestamme huolimatta lapsesta on tullut ihan hyvä tyyppi. Sellainen, joka on kulkenut aina omia polkujaan ja joka uskaltaa kyseenalaistaa asioita. Olen ylpeä sinusta, Liisa Tee! (Ja ihan kuin kuulisin jostakin esikoisen äänen, joka sanoisi: Entäs minusta sitten? Kylläkyllä sinustakin, Jii Antero!)
Aamu ja aamupäivä kuluivat töissä soittaen, laulaen, kuunnellen ja kirkkokahvitellen laskiaispullalla. Kotona oli sitten hyvä vaihtaa lenkkikamppeet päälle ja lähteä ulos kävelylle parhaan kaverin kanssa. Tuulimokoma vaan kiusasi sen verran, että kävelimme vain reilunpuolentunninlenkin. Tärkeintä oli nyt aurinko ja raitis ilma ja niitä molempia saimme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti