Kotoiluviikonloppu

Viikonloppu kului kotoilun merkeissä. Hyvää ruokaa, hyvää viiniä, hyviä elokuvia, hyvää seuraa, hyvä koti. Hassuttelua kotitarpeiksi. Tänä keväänä tulee kuluneeksi kaksikymmentä vuotta sitten, kun muutimme Laurilaan. Meitä voi sitten 29.5. alkaen tituleerata tiupetäjävetisiksi... Joku kyynikko totesi kerran, että junantuomina pysytään aina, vaikka vuosikymmeniä jo oltaisiin täällä asuttu. En usko. Me tultiinkin autolla!

Tänään onnittelut lähtevät jälleen kerran tuonilmoisiin, kun isä-Erkillä on 86-vuotispäivä. Toivottavasti juhlissa on paljon huumoria ja torvimusiikkia...

Mustavalkomaanantai #57

"MUOTO"

Hyvä tiimi

Joogasukka ykkönen

Vuosi on alkanut jo monella elokuvalla ja eilen illalla valitsimme kotihyllystä katsottavaksi Mika Kaurismäen Kolme viisasta miestä, joka tuli ostettua ihan tavallisella ruokakauppareissulla paikallisesta smarketista - eli osataan meillä muitakin heräteostoksia tehdä kuin villalankaa ja naistenlehtiä...
Elokuva oli pienimuotoisuudessaan ja tv-näytelmätyylissään jotakin tosi isoa. Kaikki alkoi lapsesta ja kaikki päättyi lapseen. Välissä oli suomalaisten miesten elämää ilossa ja surussa, enemmän ja vähemmän selvänä. Kuoret rapisivat ja paukkuivat, mutta ystävyys säilyi. Iso pieni elokuva, pieni iso elokuva. Suosittelen.

Tänään nautimme siististä kodista ja hyvästä ruoasta (mies sai kokkausvuoron tänään, kun minulla se oli eilen) ja siitä, että yhdessä olemme hyvä tiimi. Eikun olemme tositosihyvä!

Hyvää palvelua

Eilen vietin virastossa multivilkkaan päivän, johon oman pikantin lisänsä toi se, että taloon ei tullut ollenkaan vettä. Pihalla oli väliin miehiä lapioilla varustettuna, välillä kaivinkone kaivoi ja miehet puhuivat isoilla kirjaimilla.
Työpäivän jälkeen menin kukkakauppaan ostamaan oransseja kukkia. Pienen paikkakunnan erittäin hyvä palvelu tuli taas kerran todistettua, kun kahdessa valmiskimpussa oli oranssia - toisessa gerbera ja toisessa afrikantähdikkejä. Kumpikin kimppu oli ihan jees, mutta ei ihan oikeanlainen. En edes rohjennut ehdottaa mitään kimpun sekoittamista, mutta minulle ehdotettiin ja olin onnellinen moisesta. Nyt olohuoneen pöydällä on kaunis kimppu, jossa on paljon oranssia. Kiitos, Kukka-Kangas!

Värit

Värit pyrkivät Laurilaan - tosin ei meillä mitään mustavalkoista tai vähäväristä ole ennenkään ollut, mutta nyt oranssi ja voimakas vihreä valtaavat jalansijaa. Silitin olohuoneen pöydälle oranssin kaitaliinan edellisen harmaavalkoisen tilalle, seuraavaksi piti ostaa oranssi KoKo -kippo. Iso oranssi tyyny löytyi sinivalkoraitaisen tyynynpäällisen sisältä, kaksi vihreää Muija-tyynyä kaivautui ruskeasinisten tyynynpäällisten sisältä - sopivat hyvin, kun olohuoneessa on kaksi isoa vihreää lattiatyynyä (Finlayson, Ruoko). Tänään aion ostaa oransseja kukkia, tai ainakin yhden oranssin gerberan.
Väreille ei voi mitään, ne vaan puskevat tulemaan. On ollut turkoosikautta, violettivaihdetta ja muuta. Ihminen on voimaton värien edessä...

Puuskia

Sinisen lipaston laatikot saivat parina päivänä huutia ja kyytiä, kun jälleen kerran järjestelin tavaroita. Tuo lipasto (joka oli ennen valkoinen) on saanut kokea moisia järjestelypuuskia monenmonta kertaa, sillä se oli huoneessani jo Keskipellossa vuosikymmeniä sitten. - Nyt olen taas tyytyväinen; ennen kuin seuraava puuska iskee...

Luterilainen omatunto testattiin tänä aamuna. Heräsimme vasta yhdeksältä. Ensimmäiseksi piti vetää rullaverhot ylös (niin kuin Keskipellossakin äiti-Liisa teki) ja sitten todistella, että olimme ansainneet nukkua pitkään. Olisinhan voinut tähän postaukseen kirjoittaa, että heräsin jo ennen seitsemää ja aioin heti kirjoittaa, mutta sitten laitoinkin pyykkikoneen pyörimään, vedin lakanoita miehen kanssa, tein sämpylätaikinan jne. Tyhmähän sitä on olla näin rehellinen, kun kertoo vain nukkuneensa...

Valokuvatorstain 192. haaste

Aihe: Erilainen

Ruokaohjelmia

Vaihe II

Television anti on nykyään melkein pelkkiä ruokaohjelmia - yksi tällä viikolla alkanut sarja meillä jo skipattiin, mutta ihan riittävästi niitä kyllä on. Aina joskus sieltä napataan ideoita, joita sitten hyödynnetään. Ainakin gnoccheja on tehty parikin kertaa. Eli ei siis pelkkää töllöttämistä, vaan myös opiskelua...
Muistuu mieleen taannoinen Teijan keittiö -sarja, jonka mukaan meillä kokattiin ainakin Aku Ahjolinnan fetakolmioita, Hannu Huuskan lihapullia, Arthur Fuhrmannin maksaa ja Raimo Piltzin porsaankyljyksiä. Ohjeet on vieläkin, kun olen jostakin haalinut nuo Teijan keittokirjat keittiön kirjahyllyyn. Akun ruokaa nyt voisi vieläkin tehdä...

Pieni asia, iso asia

Vaihe I

Onnistumisen tunteet on aina upeita. Eilen koin sen, kun osasin kutoa lapasiin peukalot. Pieni asia ehkä ihmiskunnalle, mutta minulle iiiiiso! Kahdet lapaset tuli siis eilen kudottua ihkavalmiiksi. - Ja kun pakko (?) oli heti jotakin uutta aloittaa, oli vuorossa joogasukat. Saa nähdä, teenkö palmikoilla vaiko ilman... (Uusimmassa Novita-lehdessä oli ohjeet.)

Tiistaiaamu on alkanut yöpaitailulla ja lumitöillä. Mies hoitaa tuon jälkimmäisen. Mietin, pitäisikö minun tuntea huonoa omaatuntoa. En kuitenkaan aio tuntea. Minä teen sitten vuorostani enemmän tupatöitä taas päivän mittaan...

Tunnustuksia

Sain nämä tunnustukset Männiköllä -blogin Maijulta. Kiitän ja niiaan...
Tunnustus velvoittaa kertomaan seitsemän asiaa ihkuitsestäni, no tässäpä näitä:

1. Opin lukemaan nelivuotiaana. Sen jälkeen olen ollutkin kirjastolaitoksen suurkuluttaja aina siellä, missä ollaan asuttu.
2. Ensimmäisen pullataikinan tein kaksitoistavuotiaana ja leipominen on tosi kivaa puuhaa edelleenkin.
3. Lihaa ei meidän huushollissa ole näkynyt kahteen ja puoleen vuoteen. Kasvisruokakokkailu on molempien mieleen ja keittotaito onkin kehittynyt huimasti...
4. Rakastan numeroita, lukuja, mittareita. Olen ristiriitaisesti tekniikasta kiinnostunut.
5. Kirjoitan mielelläni kirjeitä, vaikka viime vuosina vähän harvakseltaan olen postilaitosta työllistänyt.
6. Aloitin pianotunnit kymmenvuotiaana. Pianoa soitan vähemmän työn puolesta, mutta enemmän ihan vaan huvikseni.
7. Mieheni isä, jota en ehtinyt koskaan tavata, oli säveltäjä Toivo Kuulan pikkuserkku.

...
Minä olen sen verran ikävä ihminen, etten pidä ketjukirjeistä enkä muistakaan jatkojutuista. En siis laita tätä eteenpäin - tunnustuksen arvoisia blogeja tosin on vaikka millä mitalla...

Lankojen kotouttamista

Eilen levitin kaikki omistamani langat työhuoneen lattialle ja sitten vähän kerrassaan laittelin niitä takaisin laatikoihin ja lajittelin tehokkaasti. Kaksitoista muovilaatikollista kertyi - kaksi vähän isompaa laatikkoa ja kymmenen sellaista viidentoista litran kokoista. Sain sitten kuningasajatuksen ja tein tarrakirjoittimella kaikkiin nimet, jotta uudetkin (?) langat on helppo laittaa oikeisiin koteihinsa. Miestä hieman nauratti, kun näki lopputuloksen. Niin minuakin nauratti ja naurattaa - ehkä hieman eri syystä...

Tänään voisi viettää joulun 1/12 -päivää. Illalla myöhään pohdimme saunassa asiaa ja ensin ideoimme pientä lahjaakin, mutta sitten hylkäsimme sen ajatuksen. Ei kaikkea sentään toteuteta...

Mustavalkomaanantai #56

Aihe: OVI

Ettei luulla

Luterilaiseen sisäänrakennettuun etikkaamme kuuluu itsensä vähättely (ettei luulla ylpeäksi), toisten vähättely (mikähän tuokin luulee olevansa) ja kiitosten vähättely (tämä nyt vaan on tällainen). Isottelun sanotaan kuuluvan vain pohjalaisille ja sitten niille, joille jäi rajan taakse niin paljon omaisuutta, että usotteks työ? Pohjalais-käsitteen laajuus hämää muut heimot ja kaikki pohjalaiset laitetaan samaan nippuun. Olisiko niin, että pohjoispohjalaiset vähättelisivät ja eteläpohjalaiset isottelisivat - me keskipohjalaissyntyiset sitten asettuisimme siihen sopivasti välille... Meidän vähättelymme ja isottelumme olisi sellaista mezzofortea. Liekö jo tutkittukin, en tiedä.

1234-haaste # 52

Aihe: Kuusikko

Lauantaiaamuna

Olen onnellisessa asemassa. Elän parisuhteessa, jossa tiedän saavani jopa kuun taivaalta, jos sitä pyytäisin. Tämä kuvan kuu tuli pyytämättä ja yllättäen - odotti minua paikallisen kirpparin laatikossa lelujen seassa. Pelastin sen meille.

Eilisillan elokuvana meillä oli Rankka päivä. Michael Douglas teki siinä yhden parhaimmista rooleistaan. Hän ei esittänyt William Fosteria, hän oli William Foster. Kaikki alkoi harmittomasti kuumasta autosta, itsepintaisesta kärpäsestä ja tietyöjonosta. Ei ollut hyvä päivä, oli erittäin rankka päivä.

Valokuvatorstain 191. haaste

Aihe: JÄÄ

Lapasen Vuosi?

Eka lapaset odottavat nyt peukaloita. Saa nähdä, miten onnistun siinä... Jos hyvin käy, alkaa varmaankin Lapasen Vuosi! Ehkä kutomisen kiinalaisessa horoskoopissa tämä vuosi onkin nimetty sen mukaan. (Viime vuosihan oli se Sukan Vuosi.)

Viikonloppuna on vuorossa lankajärjestelyjä, sillä ostin eilen kaksi uutta isoa muovilaatikkoa ja pääsen taas yhteen mielipuuhaani - lankojen levittämiseen lattialle ja sitten taas laittamiseen järjestykseen kansien alle. Eipä olisi uskonut jokin aika sitten, että jokaisessa kaupassa käyn tutkimassa lankahyllyjä ja vertailemassa hintoja...

Äitis oli

Jostakin jää aina lauseita omaan kielenkäyttöön ja jostakin kumman syystä niistä sitten tulee lentäviä - ainakin perhepiirissä. Veri on vettä sakiampaa on lapsille tuttu ukin lause, sitten onhan näitä... Se on mun, sano Eenokki akkaansa./ Nakalla vai terällä? / ...sitten kun muori palaa Köyhältäjoelta.
Ehkä käytetyin ja absurdein on kuitenkin lause, joka muotoutuu joka kerta hieman erilaiseksi kohteesta riippuen. Pienet esimerkit sallittaneen, sallitaan:
- Kyllä mä oon väsynyt.
- Äitis oli väsynyt, kun sut sai.

- Mitä tuo itkee?
- Äitis itki, kun sut sai.

Eli siis lause on Äitis..., kun sut sai. Sopii usein ihan hyvin, mutta ei ollenkaan aina. Hauskinta ja yllättävintä siinä on absurdius. (Äitis oli absurdi, kun sut sai.) Suosittelen kokeilemaan. (Äitis kokeili, kun sut sai.)

Haasteita

Eilen sain jo taannoin aloittamani pipon valmiiksi ja sitten oli aika aloittaa uusi kudin. Päätin kokeilla lapasten tekemistä. Illan mittaan sitten vasen lapanen Kyyhky-langasta tuli valmiiksi peukalokiilalla ja ehdin aloittaa jo oikeaakin. Suurin haaste tulee olemaan ilman muuta ne peukalot, joita pidän tosi vaikeina. Rakastan haasteita!
Sanoin tässä muutama päivä sitten ääneen haasteen tälle vuodelle. Opettelen kutomaan kirjoneuletta. Hups, nyt se tuli sanottua julki myös täällä... Turun lapaset tai Totoro -lapaset ovat osaamiskykyni ulottumattomissa, mutta jotakin vaatimattomampaa. Luvattu!

Astiafriikki

Rakastan kauniita astioita, vanhoja ja uusia astioita. Lainasin kirjastosta ison kirjan (Arabian lumoava posliini) ja sieltä sivuilta löytyi paljon tuttuja tavaroita. Yhtenä iltana luimme sitä yhdessä keittiön pöydän ääressä ja nostalgisoimme. Jokaisessa kipossa ja kupissa kun on oma juttunsa, jota ei osaa selittää. Se vaan on...

En kielläkään sitä, etten olisi materialisti. Olen toki, mitä suurimmassa määrin. Muttamutta totta on sekin, etteivät kaikki astiat innosta samalla tavalla. Kaj Franckilta nyt kelpuuttaisin varmasti melkein kaiken...