Aamuja

On aamuja, jolloin herää suhteellisen aikaisin ihan itsestään ja aamuja, jolloin ei millään jaksaisi herätä. Tämä aamu lukeutuu ensiksimainittuihin. (Ja nyt vaan ihmettelen, miten joskus olen nukkunut puoleenpäivään asti...)
Talo on hiljainen, muutama eriääninen seinäkello vaan raksuttelee. Vierashuoneessa nukkuu esikoinen, jota olemme saaneet kestitä parin päivän ajan. Ulkona alkaa olla jo valoista, mutta pientä aavemaisuutta on vielä ilmassa.
Tänään on työaamu, joten kolmen tunnin kuluttua ollaan jo päivän virressä menossa.

Ai niin, se tärkein juttu tälle päivälle...


HYVÄÄ NIMIPÄIVÄÄ; VESKU!